Aikuisina pyrimme tekemään asioita lasten ja nuorten parhaaksi ja heidän puolestaan. Opettaja järjestää opetuksensa niin, että oppilas voi oppia mahdollisimman vaivattomasti. Isinä ja äiteinä ponnistelemme monin tavoin lastemme elämän helpottamiseksi.
Lapsi ja nuori sopeutuu sujuvasti hyvinvointiyhteiskuntamme valmiina tarjoamiin valmiisiin palveluihin. Olemme kuitenkin havahtuneet myös huomaamaan, että tämä passivoi ja usein turhauttaakin nousevia sukupolvia. Yhdessä tekeminen ja oleminen, sosiaalisuus, on luontainen ja välttämätön osa ihmisyyttä. Yksinäisyys on vakava uhka lapsen ja nuoren hyvinvoinnille ja sen kielteiset terveysvaikutukset ovat pitkäkestoisia.
Osallisuudessa on kyse yhdessä toimimisesta ja vastuun ottamisesta yhteisestä tekemisestä. Osallisuudessa tärkeää on tunne kuulumisesta joukkoon. Kokemusta, että olen osa jotain suurempaa, jonka tekemisiin voin vaikuttaa. Osallisuuden edellytyksenä on tasavertaisuus, erilaisuuden kunnioitus ja vapaaehtoisuus. Tasavertaisessa yhteisössä jokainen löytää luontaisen roolinsa osallistua yhteiseen tekemiseen.
Osallisuus ei edisty erillisinä hankkeina vaan edellyttää muutosta tavassamme toimia ja kohdata lasten ja nuorten aloitteet ja ideat arkisessa kanssakäymisessä. Koulu on keskeinen paikka osallisuuden ja sen edellyttämien yhteisöllisten taitojen edistämiseen. Nuoret ovat halukkaita suunnittelemaan, toteuttamaan ja ottamaan vastuuta yhteisestä tekemisestä, kunhan tämä tapahtuu heidän omia näkemyksiään ja ehdotuksiaan kunnioittaen ja arvostaen. Aikuiselta tämä edellyttää pitäytymistä lapsia ja nuoria tukevaan rooliin, pidättäytymistä liiallisesta ohjaamisesta ja ”valmiiksi” tekemisestä lasten ja nuorten puolesta.
Osallisuuden edistäminen lasten ja nuorten arjessa onkin tärkeää demokratian ja toimivan kansalaisyhteiskunnan tulevaisuuden turvaamisessa. Työelämä puolestaan korostaa yksilön tahtoa ja taitoa vahvistaa ja rikastuttaa yhteisönsä asiantuntemusta omaa osaamistaan uudistamalla. Mahdollisuus vaikuttaa ja ottaa vastuuta omasta tekemisestä on myös edellytys pysyvälle motivaatiolle oppia jatkuvasti uutta.
Tekstin on kirjoittanut Jouni Välijärvi (Koulutustutkimuksen professori v. 1996-2019, johtaja tieteellinen asiantuntija Lapsistrategian valmistelussa ja toimeenpanossa)
