Kirjoittaja on kesän 2018 Nuorten Keski-Suomen kesätyöntekijä. Kesätyöntekijän palkkaamisen on mahdollistanut Osuuspankin Nuorten Kesätyökampanja 2018.
Synnyin seitsemäntoista vuotta sitten demokratian edelläkävijänä tunnettuun maahan nimeltä Suomi. Kuulunkin näin ollen toisen vuosituhannen nuoriin, joukkoon, jonka sanotaan olevan edelläkävijä tasa-arvoon ja vaikuttamiseen liittyen. Hyvin usein kuulee sanottavan, että meillä nykynuorilla on enemmän mahdollisuuksia käyttää valtaa omiin asioihimme liittyen kuin muilla meitä aiemmin.
Olen hyvinvointiyhteiskunnan nuorena mukana esimerkiksi Jyväskylän nuorisovaltuustossa ja lukioni oppilaskunnan hallituksessa – järjestöissä, joita aiemmin ei edes ollut. Nuva ry:n nettisivuston mukaan vanhimpien nuorisovaltuustojen juuret ulottuvatkin 90-luvun loppupuolelle. Laajemmalla tasolla maakuntauudistuksen myötä nuorille taas on annettu mahdollisuus vaikuttaa maakuntansa asioihin. Vaikuttamisvaihtoehtojen kirjo on siis laaja. Joskus olenkin kuullut muutaman aikuisen menevän niin pitkälle, että he väittävät nykynuorille tarjoiltavan mahdollisuuksia kultatarjottimella. Samaan aikaan kuitenkin jopa Yleisradiota myöten ollaan huolestuneita siitä, että nuorten kiinnostus politiikkaan on laskenut. Miksi?
”Politiikka nähdään kahvipöydän äärellä kiistelevien aikuisten harrastuksena, eivätkä nuoret yllättäen halua kuulua tähän joukkoon.”
Itse ajattelevan tämän selittyvän esimerkiksi sillä, että nykynuorten elämä ei liiku politiikan ympärillä. Teinit seuraavat jalkapallon mm-kisoja, notkuvat satamassa kavereidensa kanssa iltamyöhään ja kuuntelevat Spotifyn listahittejä kyllästymiseen saakka. Politiikka nähdään kahvipöydän äärellä kiistelevien aikuisten harrastuksena, eivätkä nuoret yllättäen halua kuulua tähän joukkoon. Politiikan ajatellaan olevan vanhojen ihmisten juttu ja vaikeaselkoista sekä yksitoikkoista – vaikka itse asiassa se koskettaa myös heitäkin.
Olenkin huomannut monella olevan sellainen kuva, että poliittinen vaikuttaminen on vain laajoja poliittisia linjauksia, jotka ovat samalla turhaa hienosäätöä eivätkä kosketa nuorten elämiä. Nuorisovaltuustoedustajana taas olen havainnut harva se päivä, että nuoret ajattelevat nuorisovaltuustotoiminnan tarkoittavan oikeistoa ja vasemmistoa, konservatiiveja ja liberaaleja – että nuorisovaltuusto on ikään kuin pikkueduskunta, joka elää omassa kuplassaan irrallaan todellisuudesta. Ajatellaan, että siellä toimiakseen tulee olla poliittisesti valveutunut, sanavalmis tuleva kansallinen vaikuttaja.
”Kyse ei ole siis mielipiteiden puutteesta. Osa nuorista ei kuitenkaan tiedä, että heidänkin olisi mahdollista puuttua näihin arkipäivän asioihin; osa taas näkee vaikuttamisprosessin liian monimutkaisena.”
Minusta tietämättömyys luokin kiilaa korkeamman tason vaikuttamisen ja nuorison välille. Kuitenkin samalla kun nuoret kokevat, ettei heillä ole välttämättä annettavaa vaikuttamiseen, aikuiset valittavat toisilleen kaikesta narisevista teineistä. Myös koulussa kuulee päivästä toiseen valitusta kouluruuasta, ulkovälitunneista ja bussiaikatauluista. Kyse ei ole siis mielipiteiden puutteesta. Osa nuorista ei kuitenkaan tiedä, että heidänkin olisi mahdollista puuttua näihin arkipäivän asioihin; osa taas näkee vaikuttamisprosessin liian monimutkaisena.
Elämä nykypäivänä on kiireistä myös nuorten osalta, joten on täysin okei ja ymmärrettävää, jos jaksaminen tai kiinnostus ei riitä kaiken muun jälkeen vielä vaikuttamistoimintaan. Jos voimavaroja taas on käytettävissä, näihin jokapäiväisiin ongelmiin on kuitenkin mahdollista puuttua. Kuulostavatko julkisen liikenteen parantaminen ja kiusaamisen ehkäisy tutuilta aiheilta? Muun muassa niitä käsiteltiin kuluneella kaudella nuorisovaltuustossa. Lähimmäs ruohonjuuritasoa kuitenkin palaa mielestäni oppilaskuntatoiminta, joka on hyvinkin käytännönläheistä. Uusi sohva koululle rikkinäisen tilalle? Onnistuu. Tai ehkä salaattipöytä ruokalaan? Sekin onnistuu.
Pointtini siis on, että näitä ryhmiä ei ole tarkoitettu nuoria jakaviksi eliittikerhoiksi. Mitä ryhmien poliittisuuteen tulee, nämä järjestöt ovat itse asiassa poliittisesti sitoutumattomia. Olen sitä mieltä, että lopulta ryhmien poliittinen luonne on ehkä enemmän mahdollisuus kuin uhka: vaikka on totta, että vaikuttamistoimintaan suuremmalla todennäköisyydellä hakeutuu politiikasta kiinnostunutta porukkaa, liittyäkseen ei tarvitse olla tuleva kansanedustaja.
Vaikka meillä nykynuorilla siis on paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin aiemmilla sukupolvilla, tiellä kohti aktiivisesti vaikuttavaa nuorisoa on kuitenkin vielä monta kiveä käännettävänä ja haastetta kohdattavana. Muutokset ovat mahdollisia – jos niitä vain pyydetään.
Reetta Ala-Mutka
Nuorten Keski-Suomi ry:n kesätyöntekijä
Nuorisovaltuutettu
Jyväskylän Normaalikoulun lukion oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja
