“Nuorille liikkuminen omalta paikkakunnalta muualle on tärkeää. Ja kun sitä liikkumismahdollisuutta omasta kunnasta muihin kuntiin muulla kuin vanhemman kyydillä ei ole. Ei vanhemmatkaan aina jaksa/ei ole mahdollisuutta kuskata 20–50 kilometriää suuntaansa, eikä jokaisella nuorella ole mopoa millä itse pääsisi.”
Missä tahansa keskusteleekin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneiden nuorten kanssa, voi olla varma, että esiin nousee julkinen liikenne. Nuorten kulkeminen paikasta toiseen on julkisen liikenteen varassa, eikä se läheskään aina toimi. Suuret kaupungit ja maakuntakeskukset ovat tietysti oma lukunsa, sillä niissä pääsee pääsääntöisesti hyvin kouluun, harrastuksiin ja kavereiden luokse.
Liikenne maakunnan kasvukeskusten ulkopuolella takkuaa kuitenkin lähes poikkeuksetta. Olemme työssämme kiertäneet ja tavanneet maakuntien nuoria Satakunnasta, Etelä-Savosta, Pirkanmaalta, Kainuusta ja Keski-Suomesta. Keskustelutilaisuuksissa ja maakuntien nuorisovaltuustojen kokouksissa on tullut selväksi, että pieniltä paikkakunnilta ei pääse koulupäivien ulkopuolella maakuntakeskuksiin välttämättä millään kyydillä eikä arkipäivisinkään kovin usein. Maakunnan harvemmin asutusta nurkasta toiselle matkaaminenkin voi olla lähes mahdotonta, vähintääkin erittäin hankalaa. Myös lippujen hinnat voivat rajoittaa nuorten kulkemista.
Nuoret ovat esimerkiksi Keski-Suomessa ottaneet kantaa toimivan ja turvallisen julkisen liikenteen puolesta.
“Hyvä julkinen liikenne mahdollistaisi nuorille monia uusia harrastustoimia sekä terveellisiä ja edistäviä virikkeitä, mutta toimimattomana se lukitsee nuoret asuinkuntiinsa tekemään mitä nyt pystyykään.”
Toimivassa julkisessa liikenteessä ei ole kyse ainoastaan nuorten mahdollisuudesta päästä kouluun tai tapaamaan kavereitaan vapaa-ajalla. Kyse on tasavertaisesta mahdollisuudesta osallistua yhteiskuntaan. Huonot liikenneyhteydet eristävät ja saattavat myös lannistaa. Harrastuksiin on vaikea päästä, joten miksi pyrkiä mukaan vaikkapa eri paikkakunnalla kokoontuvaan nuorten vaikuttamisryhmään?
Tuoreimman nuorisobarometrin mukaan noin 70 prosenttia nuorista on erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Ylen haastatteleman kulutustutkija Terhi-Anna Wilskan mukaan yhä harvempi nuori ajaa ajokortin ja yhä useampi suosii kävelyä, pyöräilyä tai joukkoliikennettä. Liikenteen päästöt muodostavat noin viidenneksen Suomen kasvihuonepäästöistä. Noin 90 prosenttia kotimaan liikenteen päästöistä syntyy tieliikenteessä, ja valtaosan niistä aiheuttaa henkilöautoliikenne.
“Jos julkinen liikenne saataisiin oikeasti hyvälle kannalle, niin ihmiset jotka tällä hetkellä käyttävät autoa voisivat myös muuttaa kulkemistottumuksiaan ja vaihtaa vihreämpään, sekä jopa mahdollisesti halvempaan, vaihtoehtoon.”
Huoli ilmastonmuutoksesta linkittyy siis julkisen liikenteen saatavuuteen. Voiko syrjäseudulla asuva nuori valita ympäristöystävällisen liikkumismuodon? Vai onko tällainen oman arjen vaikuttamisväylä täysin suljettu?
Huonosti toimiva julkinen liikenne rasittaa ympäristöä, rapauttaa hyvinvointia ja heikentää demokratiaa. Sen merkitys konkretisoituu erityisesti silloin, kun asiaa tarkastelee nuorten näkökulmasta. Heille bussi tai juna ei ole satunnainen vaihtoehto silloin, kun oma auto on huollossa tai kimppakyyti ei kulje. Nuoret tarvitsevat säännöllisiä, turvallisia ja luotettavia julkisen liikenteen palveluita. Ilman niitä nuorten elämänpiiri kaventuu ja mahdollisuus kouluttautua, verkostoitua, kehittyä ja vaikuttaa heikkenee.
“Myös kunnossapidon pitää olla hyvää. Raiteet pitää pitää siistinä ja tiet ajokunnossa, että se julkinen liikenne voi niissä ilman suurempia ongelmia toimia.”
Julkisen liikenteen rahoituksesta, suunnittelusta ja toiminnasta päättävät aikuiset. Heidän olisi syytä ajatella jokaisessa päätöksissä niitä, joiden liikkuminen on valtaosin joukkoliikenteen varassa. Nuorilla on kattava ja ajantasainen näkemys siitä, millaisia vaikutuksia esimerkiksi peruuntumisuhan alla olevalla bussivuorolla on omaan arkeen. Heitä olisi syytä kuunnella erityisen herkällä korvalla.
Suomen liikennepolitiikan suuntia linjataan parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. Mitä korkeammalle yhteiskunnallisessa päätöksenteossa mennään, sitä heikommin nuorten ääni yleensä kuuluu.
Toivoa sopii, että Säätytalolla kokoontuvat neuvottelijat muistavat myös liikennepolitiikkaa pohtiessa ne, joilla ei äänioikeutta vielä ole.
Jutun lainaukset ovat kommentteja maakunnallisissa vaikuttajaryhmissä olevilta nuorilta.
Projektikehittäjät Tarja Kovanen & Eeva Mäntylä
Nuorten maakunta -hanke
