Keski-Suomen Nuorisovaltuuston terveiset Nuoret keskelle hyvää -seminaariin 6.3.2024

Mielenterveyden tason lasku on jo pitkään pinnalla ollut aihe. 

Nuorisovaltuustolaiset ovat keskustelleet siitä, miten kouluterveydenhuolto toteutuu kunnissa. 

Kouluterveydenhuollossa on eroja, joissain kunnissa oppilaat kokevat esimerkiksi kuraattorille hakeutumisen helpommaksi kuin toiset, jotkut eivät edes tiedä, mistä hakea apua. Toisten kuntien nuoret taas ovat tyytyväisiä kuntansa tilanteeseen. 

Nuorisovaltuustolaisia ympäri maakunnan yhdisti kuitenkin yksi toive opiskeluterveydenhuollon suhteen: kynnyksen madaltaminen. Jostain syystä koulun aikuisilta avun hakeminen tuntuu monesta vaikealta. Monia pelottaa tuomituksi tuleminen, tai avun hakeminen tuntuu työläältä. Nuoret toivoisivat opiskeluhuollon henkilökunnan jalkautuvan lähemmäksi nuoria. 

Myös koulunuorisotyöntekijöitä arvostetaan. Rentous ja sitoutumattomuus auttaa nuorta puhumaan. Nuori haluaa tulla kuulluksi. Nuoret keskelle hyvää- sitoumusten joukossa oli myös hyvinvointialueen sitoumus, jossa sitouduttiin juurikin tähän hyvinvoinnin edistämiseen matalalla kynnyksellä. Haluan nostaa myös hyvinvointialueen teemat “arjen turvallisuus” ja “liikunnallinen elämäntapa” esiin. Jotta nuori pääsee kasvamaan terveeksi aikuiseksi, on tärkeää, että nuori saa tehdä sen turvallisessa ja terveellisessä ympäristössä. Näitä arvoja tulee vaalia. 

Arjen turvallisuutta tukevia asioita ovat pysyvät ihmissuhteet, terveelliset ihmissuhteet, tunne, että saa apua tarvittaessa. Tämän takia kouluterveydenhuollon laatu on tärkeää. 

Kuulluksi tulemisen lisäksi nuorelle on tärkeä olla osana jotain. Nuoret keskelle hyvää- kampanjassa mun mielestä on siistiä, että moni taho on sitoutunut tarjoamaan nuorille kesätöitä. Mulla itsellä on esimerkiksi ystävä, joka ei koskaan tuntenut kuuluvansa joukkoon koulussa, mutta kesätöiden myötä löysi itselleen työpaikan, jossa viihtyy ja tuntee kuuluvansa joukkoon. 

Nuoria huolestuttaa tekoälyn kehittyminen ja sen ilmeneminen jokapäiväisessä elämässä. Vaikka tekoäly helpottaa monia arjen asioita, huolena on sen aiheuttamat vaarat. Tekoälyllä voidaan luoda paljon materiaalia, joka ulkoisesti näyttää aidolta ja alkuperäiseltä, mutta onkin huijausta. Tämä onkin nostettu aiheeksi huhtikuussa järjestettävään nuorisofoorumiin. Haluamme pysyä perässä teknologian kehityksessä, ja ehkäistä sen aiheuttamia turvallisuusriskejä. 

Haluaisin nostaa esille asian, mistä on käyty keskustelua, mutta ei olla vielä saatu tarpeeksi aikaiseksi. Se on kuntarajat ylittävä toiminta maakunnan sisällä. Etenkin pienissä kunnissa naapurikuntien harrastusmahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää tehokkaammin ja luoda näin suurempia yhteisöjä. Olis siistiä, jos voitaisiin kehittää meidän maakuntaa yhteisöllisempään suuntaan, ja rakentaa Keski-Suomalaista identiteettiä lisäämällä kuntien yhteistyötä. Mun mielestä tää olis tosi tärkeä kehityksen kohde etenkin, kun kuntien asukasluvut ovat laskussa 

Meeri Nissinen, Keski-Suomen Nuorisovaltuuston kauden 2023-2024 puheenjohtaja

Suomalainen koulutusjärjestelmä on nojannut tasa-arvoon ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin. Eriarvoistuminen alkoi kuitenkin kasvaa lineaarisesti Suomessa vuosien 2013–2015 aikoihin. Se näkyy esimerkiksi oppimistuloksissa. Myös suomalaisten koulutustaso on kansainvälisesti vertailtuna laskenut. Samoin koulujen välinen eriarvoistuminen jatkaa kasvuaan. Kouluverkkoa on karsittu, minkä seurauksena lähikoulut sijaitsevat harvaan asutuilla alueilla yhä kauempana. Pienien paikkakuntien koulujen opetustarjonta, esimerkiksi kielissä, on kaventunut. Alueellinen eriarvoistuminen myös ns. ruuhka-alueilla on tunnistettu tosiasia. Osassa kouluista alkaa olla pulaa kelpoisista opettajista. 

Koko koulun hyvinvoinnilla on vaikutusta oppimistuloksiin. Koulupahoinvointi on lisääntynyt voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden alkaen aikana. Sillä on suuri merkitys oppimiseen. Ahdistuneena ja uupuneena ei opi, ei jaksa opettaa, ei kiinnostu eikä innostu. Motivoitunut opettaja sen sijaan motivoi oppilaita, ja kaikki tiedämme motivaation suuren merkityksen oppimiseen.

Oppimistulosten heikentyminen on ollut Suomessa kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen nopeaa. Samaan aikaan erot oppimistuloksissa heijastavat yhä enemmän sosiaalista taustaa ja sukupuolten väliset erot oppimistuloksissa ovat kansainvälisesti poikkeuksellisen korkealla tasolla. Emme voi ummistaa silmiämme tälle kehitykselle. Mitään yhtä ja pikaista lääkettä näille edellä nostetuille oireille ei ole. 

Ministeriön tulisi turvata perusrahoitusta oppimisen järjestämiseen vauvasta vaariin ja rahoituksen tulisi olla pitkäjänteisesti ennakoitavissa, jotta koulutuksen järjestäjät eri tasoilla kykenevät suunnittelemaan toimintaansa riittävän kauaskatseisesti. Suomalaisen koulutuksen tulisi edelleen perustua yhdenvertaisuuteen ja saavutettavuuteen.  Oppijoiden ja opettajien hyvinvointi tulee olla keskiössä. Opettajien koulutuksessa tulee huolehtia yhä paremmin koulutuksen työelämärelevanssista. Paikallisesti koulutuksen tarjoajien tulee tehdä sidosryhmäyhteistyötä ja ottaa varhais- ja perusopetuksessa huoltajat vahvemmin mukaan koulun toimintaan. 

Miten sitten omalla alueellani, opettajankoulutuksessa, voitaisiin tehdä? Tulevaisuudessa opettajienkoulutuksen tulee huomioida yhteiskuntamme demografinen rakenne ja alueellisen eriarvoistumisen haasteet. Eli räätälöityä opettajuutta kohdennetaan sinne, missä sitä kulloinkin tietynlaisena tarvitaan. Aloituspaikkojen toistuva lisääminen ei ratkaise työelämätarvetta, ellei alalla ole veto- ja pitovoimaa. Myös alojen houkuttavuuteen tulee siis kiinnittää huomiota ja pitovoimaa on ennen kaikkea hyvinvoinnista huolehtiminen. 

Opettajuus on jatkuvaa oppimista ja uudistumista. Sille luodaan edellytykset ja maaperä opettajien peruskoulutusvaiheessa. Niinpä siirtyminen koulutuksesta työelämään on koulutuksellinen jatkumo. Opettajan tulee olla myös yhä enemmän joukkuepelaaja. Koulu, jossa on paljon erilaisuutta, on rikas ja siellä jokainen löytää erityisosaamiselleen paikkansa. Yhä enemmän tarvitaan opettajien monikelpoisuutta, mutta sen rinnalle tulisi saada myös ketterästi täydennettävien kelpoisuuksien mahdollisuus, esimerkiksi opettajien täydennyskoulutuksen avulla. Näin opetusalalla ei olisi enää uranvaihtosuunnitelmia, sillä jokaisen ura eläisi asiantuntijuuden matkalla luontevasti.

Mitä mahdollisuutta koululla tai yksittäisellä oppilaitoksella on vaikuttaa näihin todella isoihin kysymyksiin? Koulun ja kouluyhteisön ilmapiiri on ratkaisevan tärkeä. Se, miten me suhtaudumme esimerkiksi eri kulttuureihin, katsomuksiin ja kieliin ilmentää arvojamme, myös se, miten suhtaudumme ja kannustamme uusiutumiseen. Yhteisten tavoitteiden asettelu, siihen liittyvä arvokeskustelu ja yhteiseen arvopohjaan sitoutuminen ovat onnistumisen edellytyksiä. Toisaalta taas arvojen vastaisen toiminnan pois kitkeminen samoin. Rehtorit ja koulujen johtajat ottavat vastuun opetuksen ja kasvatuksen linjausten toteutumisen lisäksi erityisesti koulun ilmapiiristä ja yhteisön jäsenten hyvinvoinnista. Yhteisöön kuuluvat kaikki oppilaat, koko henkilökunta ja oppilaiden huoltajat. Kun koulussa vallitsee yhteisöä kannustava ja arvostava ilmapiiri, moni edellä kuvatuista ns. suurista kysymyksistä ja ongelmista on ratkaistavissa ilman suuria taloudellisia panostuksia. Koulun yhteinen arvopohja toteutuu sen jokaisessa luokassa ja jokaisen yhteisön jäsenen kohdalla, sekä sillä on mahdollisuutta vaikuttaa laajemmin koteihin ja yhteiskuntaan. Arvopohjaan sitoutuminen tukee kaikkien hyvinvointia ja näkyy ajan kanssa myös oppimistulosten kohentumisena. Yhteistä keskustelua siis tarvitaan!

Näen opettajuuden ja koulutuksen tulevaisuuden kuitenkin valoisana. Tulevaisuutta tehdään yhdessä rakentaen ja tutkimusperustaisesti. 

KT, dosentti Sirpa Eskelä-Haapanen, opettajankoulutuslaitoksen johtaja, Jyväskylän yliopisto

Keljonkankaan uudella Sohlberginkadun koululla järjestetään Nuorten Suomen kerhotoimintaa viestintäteemalla. Millan ja Neean vetämässä kerhossa kerholaiset tuottavat koululle verkkolehteä, jonka aiheet vaihtelevat nuorten omien kiinnostusten ja ajatusten mukaan. Nuoret ideoivat ja toteuttavat kaikki jutut itse, ja saavat tarvittaessa apua ja työkaluja niiden toteuttamiseen. Verkkolehden toimituksen Taimi Mäyränen kävi vierailemassa Jyväskylän Nuorisovaltuuston huippukokouksessa, ja kirjoitti vierailusta jutun verkkolehteen – kurkkaa Sohlbergin Sanomat TÄÄLTÄ, ja lue Taimin blogiteksti alta! 

Sohlberginkadun uusi koulu Nuvan huippukokouksessa

Uuden koulun avaamisen myötä heräsi oppilaskunnassa ajatus avajaisten järjestämisestä Sohlberginkadun koululle. Tai no, en mitään myönnä, mutta keskustelun kulku saattoi olla enemmänkin: “Me ollaan ihan uusi koulu. Meiltä ei puutu mitään. Mihin me voidaan hakea rahaa?” 

Avajaisten kulujen kanssa auttamaan päätettiin siis hakea rahallista tukea Jyväskylän nuorisovaltuustolta. Hanketta varten haettiin rahaa muun muassa äänentoistolaitteiston kuluihin. Avajaisiin on suunnitteilla myös talent-kilpailu, jalkapalloturnaus ja pieni yllätyslahja yläkoululaisille. 

Nuorisovaltuusto jakaa vuosittain 17 000 euroa nuorten hankkeisiin, projekteihin ja toimintoihin. Hankerahahakemusta oli meidän koulustamme täyttämässä oppilaskunnan hallitus. Oppilaskunnat ovatkin useimmiten rahaa hakemassa, mutta myös järjestöt ja harrastusryhmät ovat aktiivisia hakijoita. 

16.3. keskiviikkoaamuna pukeuduin sukkahousuihin, hameeseen ja vihreään kauluspaitaan. Annoin bussin huristella koulun ohi ja jatkoin kaupunkiin. Kävelin lyhyen matkan veturitalleille, jossa aamukahveja oltiin lopettelemassa. Nuorisovaltuuston entisenä jäsenenä näin paljon tuttua porukkaa ja nautin ilmapiiristä. 

Huippukokouksessa oli tosiaan jännittävä tunnelma. Rahaa myönnettiin haettua määrää vähemmän, mutta avajaiset saadaan järjestettyä. Alun perin yllätyslahjaa oli ajateltu myös alakoululaisille, mutta alakoululaiset ovat nuorisovaltuuston kohderyhmän ulkopuolella ja täten he eivät voineet asialle rahaa myöntää. 

Edustamassa olivat Taimi Mäyränen (minä itse), Isla Tahkola ja Saara-Sofia Backman, jotka puolustivat hanketta viimeiseen asti. Saara-Sofia edustaa sattumoisin myös kouluamme nuorisovaltuustossa. 

Jokaisen esityksen jälkeen nuorisovaltuutetut kysyivät esittäjiltä kinkkisiä kysymyksiä: Kaikkea, mitä voitiin kyseenalaistaa, kyseenalaistettiin. Muun muassa sääntöjä rikkovat hankkeet, koronatilanteen huomiotta jättävät järjestelyt ja jopa hygieniariskit saivat kyytiä. Kylmänviileillä esittäjillä oli kuitenkin valmis vastaus kaikkeen, ja puheenjohtaja Atte Kunnari piti keskustelun liikkeellä.

Kokouksen loputtua ja (kuvainnollisesti) rahat taskussa en lähtenyt kotiin päin, vaan koululle. Siellä minua odotti koulun sanomalehden (Sohlbergin Sanomat) ihana toimitus. Kirjoitin myös tiiviimmän jutun kokouksesta lehteen, jossa on myös paljon muita siistejä juttuja. Seuraa meitä Instagramissa @sohlberginsanomat! Instagramista löytyy myös linkki meidän lehteen (suora linkki TÄSSÄ). 

Tekstin on kirjoittanut Nuorten Suomen viestintäkerhon jäsen Taimi Mäyränen Sohlberginkadun koulusta.

Monilla nuorilla on tarve puhua ilmastosta ja toimia kestävän kehityksen puolesta. Kuitenkin monille meistä aikuisista on vaikeaa ottaa aihe nuorten kanssa puheeksi. Emme osaa tarjota kaiken kattavia ratkaisuja ilmastokriisiin ja meistä voi tuntua, ettemme tiedä asiasta tarpeeksi. Nuorten mielestä kuitenkin asiasta kannattaa jutella rohkeasti, vaikka kaikkea ei tietäisikään. Ilmastoasioista voi yhdessä ottaa selvää ja myös nuorilla itsellään on usein paljon tietoa aiheesta. Hyvänä faktapakettina keskustelun alkuun toimii esimerkiksi Keski-Suomen nuorten Ilmastotiimin suunnittelema Ilmastopaketti (linkki) ja lisäksi vastauksia nuorten esittämiin ilmastokysymyksiin on koottu nettisivuillemme (linkki).

Ilmastotiimin ja Ilmastoagenttien nuorille tarjoutui kevään aikana mahdollisuus kouluttaa Itä-Suomen ja Keski-Suomen nuorisotyöntekijöitä nuorten ilmastotoimijuuden tukemisesta ja kertoa omista kokemuksistaan ilmastovaikuttamisen parissa. Tässä blogikirjoituksessa nostetaan neljä nuorten ajatusta kyseisistä koulutuksista. Mitä nuoret aikuisilta kaipaavat?

1. ”Koulussa puhutaan paljon siitä, mitä tapahtuu, mutta ei siitä, mitä sille voi tehdä.”

Ilmastoahdistukseen auttaa usein tieto asiasta sekä se, että lähtee itse tekemään ja toimimaan. Miettikää yhdessä tapoja, miten vaikuttaa. Aikuisen ei tarvitse keksiä kaikkea ja antaa valmista työkalupakkia vaikuttamiseen. Monesti nuoret haluavat tietää lisää niitä tekoja, joita he voivat toteuttaa omassa arjessaan. Omissa tapaamisissamme olemme esimerkiksi keränneet nuorten omia ilmastotekoja Mentiin sanapilveen. Kaikki ovat voineet kertoa omista ideoistaan, ja nuoret ovat saaneet mahdollisuuden oppia toinen toisiltaan. Ilmastoagentin sanoin: ”Ei vaikuttaminen ole niin vaikeaa. Ei tähän oikeasti tarvitse mitään isoja koulutuksia.”

2. ”Nuorille tulee helposti kädetön olo. Tuntuu, että omilla tekemisillä ei ole merkitystä. ”

Kun nuorten kanssa keskustellaan ilmastosta, on erityisen tärkeää luoda toivoa ja valaa nuoriin rohkeutta. Muistuta, että nuoren ei tarvitse yksin muuttaa koko maailmaa. ”Jokainen pieni teko on tärkeä, ja se, että pyrin itse tekemään parhaani, riittää.” Kannustavat esimerkit ja tarinat onnistumisista luovat uskoa siihen, että nuoretkin voivat vaikuttaa ja muuttaa asioita. Esimerkkejä löytyy esimerkiksi Ilmastokirjon sivuilta (linkki) ja myös edellä mainittuun Ilmastopakettiin kuuluva Eko-Anjun video tsemppaa ja kannustaa nuoria (linkki).

3. ”Hankala koittaa olla kiinnostunut, kun tuntuu ettei saisi olla, tai että on jotenkin noloa olla kiinnostunut.”

Nuoret, erityisesti pienillä paikkakunnilla, voivat kokea olevansa yksin omien ajatustensa kanssa. Muut nuoret voivat antaa ”pahaa silmää”, jos ilmastoasioista puhuu ääneen ja nuoresta tuntuu, ettei ketään toista kiinnosta ilmastoasiat. Myös aikuisilta voi tulla huonoa palautetta nuoren aktiivisuudesta. Nuorille kuitenkin jää mieleen myös aikuisten kannustus ja tuki – se kun yksi opettaja on heti innolla mukana nuorten ilmastolakossa tai se kun nuorisotyöntekijä tsemppaa jatkamaan. Siis: Kannusta, osoita tukea ja mene mukaan.

4. ”[ilmastotiimissä] Mukana ollessa on saanut hurjasti tietoa ja rohkaistunut. Nyt uskaltaa vaikuttaa ja olla omaa mieltä asioista.”

Porukassa toimiminen on voimaannuttavaa ja auttaa nuorta eteenpäin. Samanhenkinen porukka tuo nuorelle vertaistukea – hän huomaa, että hei on muitakin, joita kiinnostaa tää juttu. Porukassa on myös helpompi lähteä vaikuttamaan kuin yksin. Yhdessä saadaan enemmän aikaan ja se on samalla paljon hauskempaa! Nuoret toivoivat, että aikuiset saattaisivat samoista asioista kiinnostuneita nuoria yhteen. Tarjoa siis erilaisia alustoja, joilla ilmastoasioista kiinnostuneet nuoret voivat kohdata ja oppia toinen toiseltaan. ”Olisi hyvä saattaa nuoria yhteen ja neuvoa, minne voi mennä, ja perustaa toimintaa jossa nuoret voi olla mukana tekemässä.”

Eräs Ilmastoagentti tiivisti viestinsä aikuisille näin:

”Nosta joskus päätä ja katso vaikka ikkunasta. Pysähdy ja kuuntele.”

16.6.2021

Kesäkuun aikaan sateenkaariliput koristavat maisemaa, mutta mistä tässä jutussa oikein on kyse?

Kesäkuu on nimitetty maailmanlaajuisesti Pride-kuukaudeksi. Priden teemana on tuoda ihmisten tietouteen eri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ja tasa-arvoisuus, sekä korostaa, että hekin saavat yhtä lailla olla ylpeitä keitä ovat. Mutta miten tämä kaikki liittyy meihin nuoriin?

Maailma on täynnä erilaisia nuoria, myös eri vähemmistöihin kuuluvia. Vaatii rohkeutta myöntää itse poikkeavansa enemmistöstä, sillä avaramielinen vastaanotto ei ole taattua. Yhteiskuntakin voi näyttää sateenkaarinuoresta aivan erilaiselta. Lähiympäristön tavoissa, tiloissa ja käytännöissä ei välttämättä olla ollenkaan huomioitu nuorta. Muut ihmiset tai vaikka omat läheisetkin saattavat olla ajattelemattomia ja loukata. Jos asia ei kosketa itseä, on se helppo sivuuttaa ja arvostella toista. Mutta jos kyse olisi sinusta itsestäsi, miltä kuulostaisi kasvaa ahdasmielisessä ja turvattomassa yhteiskunnassa, vain siksi, että olet oma itsesi?

Ei pidä yleistää, että kaikkia kohdellaan huonosti, sillä meillä täällä Suomessa tehdään paljon tärkeää työtä. Asiat ovat parantuneet merkittävästi aiemmasta ja kehityksestä pitää olla äärettömän ylpeä. Kuitenkin edelleen, tapahtuu hävyttömästi epäoikeutta johtuen vain hyväksynnän puutteesta. Erilaisuuden pitäisi olla rikkaus, eikä oikeuttaa epätasa-arvoon ja ihmisoikeuksien polkemiseen.

Myös Nuorten Suomi haluaa ottaa toiminnassaan huomioon tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden. Meille on tärkeää ottaa kaikenlaiset nuoret huomioon ja jokainen nuori on tervetullut, olit sitten millainen tahansa.

“Me ollaan kaikenlaisten Nuorten Suomi, ei vain yhdenlaisten.”

Vaikka kesäkuu onkin virallinen Pride-kuukausi, ei sen sanomaa pidä unohtaa muinakaan kuukausina. Hyväksytään kaikki sellaisina kuin jokainen on, koska kuka määrittää, mikä on oikea tapa olla ja elää? 

Pride-henkisen blogin on kirjoittanut sisällöntuottajana toiminut kesätyöntekijämme Juulia Paavilainen.

Keski-Suomen Nuorisofoorumi toteutettiin keväällä 2020 etänä. Yksi Nuorisofoorumin teemoista oli ilmasto, ja teema vietiin seppo.io -oppimisalustalle Vaikuta! -peliksi. Pelissä nuorten tuli esimerkiksi pohtia ilmastoviestintää täydentämällä lauseita mielestään sopivilla sanoilla. Seuraavassa tekstissä pääset näkemään koostetta siitä, mitä mieltä nuoret ovat ilmastoviestinnästä!

Vaikka moni vastanneista nuorista koki, että ilmastoratkaisuista kerrotaan riittävästi, suurin osa kuitenkin vastasi viestintää olevan liian vähän.

“Ilmastoratkaisuista kerrotaan nuorille mielestäni liian suppeasti ja yksipuolisesti.”

Aktiivisiksi ilmastoratkaisuista viestijäksi nostettiin ilmastoasioista kiinnostuneet, kuten somevaikuttajat ja ilmastoaktivistit. Myös koulut ja opettajat sekä omat läheiset koettiin aktiivisiksi viestijöiksi. Poliittisista vaikuttajista esiin nostettiin Vihreät, vihervasemmisto ja Suomen hallitus.

“Erilaiset ilmastotyypit ovat aktiivisia kertomaan siitä, mitä ilmaston hyväksi tehdään.”

Toisaalta nuoret nostivat samoja toimijoita esiin myös, kun kysyttiin epäaktiivisista viestijöistä. Iso osa vastaajista nimittäin koki, että valtiot ja poliitikot, omat läheiset sekä opettajat eivät juurikaan kertoisi tekemistään ilmastoratkaisuista. Myös uutisten koettiin viestivän ilmastoratkaisuista vain niukasti.

 “Sen sijaan en ole kuullut, että suurin osa maista kertoisi tekemistään ilmastoratkaisuista juuri lainkaan.”

Viestinnän koettiin keskittyvän usein vain yksittäisiin asioihin kuten muoviin tai kasvisruokavalioon. Toisaalta muutama nuori koki viestinnän keskittyvän vain suurempiin kokonaisuuksiin. Voi olla, ettei ilmastoviestintä tarjoa nuoren elämään sopivia vinkkejä omaan toimintaan. Viestit koetaan joko saman asian toistamiseksi tai ovat nuoren elämään liian suuria kokonaisuuksia. Moni nuori myös koki viestinnän keskittyvän liikaa täysin muihin aiheisiin kuten koronaan, politikointiin ja tyhjiin puheisiin sekä ongelmakeskeisyyteen ratkaisujen sijaan.

“Liian usein viestit keskittyvät vain puheisiin.”

Nuoret toivovat aktiivista ja monipuolista ilmastoviestintää. Viestinnän toivotaan olevan positiivista ja ratkaisukeskeistä sekä selkeää ja asiallista. Myös tietoa viestintään toivotaan lisää.

“Haluaisin kuulla ajankohtaista ja rakentavaa viestintää”

Nuorten mielestä paras kanava ilmastoviestintään on sosiaalinen media, joka keräsi selvästi eniten vastauksia. Tietyistä kanavista mainittiin Youtube, Instagram ja Snapchat. Sosiaalisen median lisäksi nuoret kokivat hyväksi kanavaksi tv:n ja uutiset.

“Mielestäni some esim. Instagram tai Snapchat olisi hyvä kanava.” 

Nuoret siis haluavat kuulla enemmän ratkaisuihin keskittyvää ja selkeää viestintää monilta eri tahoilta erityisesti sosiaalisen median kautta.

Lisätietoa Nuorisofoorumista ja otteita Vaikuta-peleistä TÄÄLTÄ

Nuorten vaikuttajien leiri hurahti ohi vaikuttamisen, hyvän ruuan ja rennon yhdessäolon merkeissä!

Järjestimme Nuorten Vaikuttajien leirin Piispalassa tammi-helmikuun vaihteessa. Meitä oli leirillä yli 40 mahtavaa tyyppiä 11 eri Keski-Suomen kunnasta! Leireilemässä oli Keski-Suomen kuntien nuorisovaltuustojen edustajia, nuoria Keski-Suomen Ilmastotiimistä sekä tietysti joukko meitä aikuisia ohjaajia. 

Saavuimme Piispalaan perjantaina juuri sopivasti lounaalle. Mahat täynnä maittavasta ruuasta starttasimme leirin! Ilmastotiimi lähti heti perjantaina ideoimaan, mitä tuleva kevät pitää sisällään. Haaveilimme, mitä voisimmekaan yhdessä saada aikaan, ja lisäksi Ilmastotiimi mietti omia keinojaan, miten ilmastonmuutokseen lähdetään vaikuttamaan. Nuorisovaltuustojen edustajat puolestaan pohtivat nuvan roolia kunnan päätöksenteossa sekä miettivät tärkeimpiä aiheita mihin itse haluaisivat vaikuttaa. 

Perjantaina saimme myös vieraita lapsiasiavaltuutetun toimistosta sekä nuortenideat.fi -palvelusta. Lapsiasiavaltuutettu Elina ja tutkija Terhi kertoivat nuorten oikeuksista vaikuttaa sekä keskustelivat nuorten kanssa heidän ajatuksistaan ympäristöstä ja maapallon tulevaisuudesta. Nuortenideat.fi:n Pirjo opasti nuoria palvelun käytöstä. 

Illalla ohjelmassa oli vapaata hengailua. Uimahallissa oli vilskettä, kun moni nuorista käytti hyväkseen mahdollisuuden käydä pulahtamassa altaisiin. Osa nuorista kävi puolestaan testaamassa taitojaan keilaradalla. Päivän päätteeksi keräännyimme kaikki vielä rantasaunalle hengaamaan, saunomaan ja nauttimaan iltapalaa. 

Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme jälleen Piispanhatussa työskentelyä. Ilmastotiimi lähti hiomaan suunnitelmiaan ja kevään kärkitoiminnoksi muodostui Ilmastopaketin kehittely.  Ilmastopaketti on kouluihin suunniteltu oppisisältö ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttamisesta. Teimme konkreettisen suunnitelman siitä, mitä pitää tehdä ja jaoimme vastuualueet. Ilmastotiimi tarttui innolla toimeen ja lähti heti työstämään Ilmastopakettia eteenpäin. Näin ohjaajana on pakko sanoa, kuinka mahtavaa on työskennellä näin motivoituneiden ja fiksujen nuorten kanssa! Halua vaikuttaa on, ja homma etenee!

Nuorisovaltuustojen edustajat jakaantuivat lauantaina pienryhmiin sen mukaan, mihin aiheeseen he haluavat vaikuttaa. Ryhmissä nuoret pohtivat, keneen vaikutetaan ja millä keinoin. Tärkeää oli myös pohtia miten muiden nuorten ajatukset otetaan huomioon ja millaisia kyselyitä voitaisiin omassa kunnassa tai koulussa toteuttaa. Aiheina oli esimerkiksi tasa-arvo, julkinen liikenne ja harrastusmahdollisuudet erityisesti pienissä kunnissa. Nuoret suunnittelivat konkreettista vaikuttamistoimintaa, muun muassa paneelikeskustelun ja marssin, kirjoittivat mielipidekirjoituksen ja blogikirjoituksen sekä suoran viestin kunnanjohtajille.  Erilaisia tapoja vaikuttaa löytyi siis paljon!

Lopuksi ryhmät esittelivät toisilleen, mitä leirin aikana oikein saatiin aikaan. Ja paljonhan saatiin! Leiri oli niin nuorten kuin ohjaajienkin mielestä tosi onnistunut ja inspiroiva. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Koko leiriporukan puolesta, Mareena Nuorten Suomesta

23-vuotiaat Paavo ja Abdi istuivat odottamassa päästäkseen työhaastatteluun. Molemmilla on samanarvoinen koulutus. 

Luuleks sä et saisit tän työpaikan ennemmin kuin mä, kun ette te mamut tee muuta ku raiskaatte meijän naiset ja elätte mejjän verorahoilla, Paavo tokaisee. 

Abdi hämmentyy eikä löydä sanoja suustaan kunnes ovi jo aukeaakin ja häntä kutsutaan haastatteluun. 

Miehet esittäytyvät ja kättelevät toisiaan. 

Haastattelija kysyy: ”Miksi juuri sinut pitäisi valita tähän työhön?” 

”Mulla on kokemusta, koska oon ennenki ajanu rekkaa” Abdi vastaa. 

Mitenkäs sosiaaliset taidot? Onnistuuko kommunikointi, vaikka suomen kieli ei ole kuitenkaan äidinkielesi?, haastattelija epäilee. 

Abdi on asunut Suomessa 5 vuotta ja opiskellut suomen kieltä jo ennen, kun hän tuli Suomeen. 

Abdi vastaa itsevarmasti: ”Kyllä onnistuu!” 

Haastattelun päättyessä Abdi poistuu odotushuoneeseen, jossa vastassa on Paavo. 

Paavo kysyy ilkkuvasti: ”Mitenkäs haastattelu sujui? Voin lyödä vaikka vetoa ettei täällä tarvita sinua.”

Samalla haastattelija astuu huoneeseen kuullessaan Paavon sanat ja varmistuu valinnastaan.

Onneksi olkoon Abdi, sait paikan!, onnittelee haastattelija

Paavo hämmentyy ja vaatii selitystä, johon haastattelija vastaa: ”Emme tarvitse ihmisiä, jolla on tuollainen asenne toisia kohtaan.” 

Kyseinen tarina on kuvitteellinen, mutta pohjautuu ihmisten kokemuksiin. Teksti on kirjoitettu Keski-Suomen nuorisovaltuustojen leirillä Piispalassa 31.-1.2.2020.

“Nuorten tulisi olla tekemässä päätöksiä nykypäivän ilmastonmuutoskeskustelussa”, sanoo Mea Vähä-Jaakkola. Heinäkuun 16. hän on nuorena vaikuttajana edustamassa Satakunnan maakunnallista nuorisovaltuustoa Nuoret vaativat: “Tuntekaa vapina – ilmastokapina!” -keskustelutilaisuudessa Porin SuomiAreenassa.

Halu vaikuttaa on tullut omasta taustasta sijaishuollossa. Vähä-Jaakkola kertoo nähneensä asioita, joita voisi tehdä paremmin ja paikkoja, joissa ihmisiä voisi ottaa paremmin huomioon. Kuultuaan nuorisovaltuustotoiminnasta, Vähä-Jaakkola ajatteli, että se voisi olla hyvä väylä päästä vaikuttamaan niihin asioihin. Vaikuttamistyö vei mennessään. Tie oman kotikunnan nuorisovaltuustosta on vienyt muun muassa Porin kaupunginvaltuustoon edustamaan paikallista nuorisovaltuustoa. Nykyään Vähä-Jaakkola toimii myös valtakunnallisesti Suomen nuorisovaltuustojen liiton hallituksessa pitämässä huolta, että nuoret pääsevät valtuustojen kautta aidosti vaikuttamaan omiin asioihinsa.

Vähä-Jaakkolaa on ajanut eteenpäin erityisesti halu puuttua epäkohtiin nuorten vaikuttamistoiminnassa. Esimerkiksi kaikkien nuorten edustaminen on yksi niistä. 

“Yksi osallisuuden pääkysymyksistä on, miten saada kaikkien ääni kuuluviin,” Vähä-Jaakkola sanoo.

Hän painottaa, kuinka nuorten osallisuudessa tärkeää on nimenomaan muiden nuorten osallistaminen ja nuorten välisten ennakkoluulojen purkaminen. Erilaiset mielipiteet ovat rikkaus, ja niiden avulla voidaan ottaa helpommin muutkin huomioon.

Vähä-Jaakkola pitää nuorten vaikuttamista erityisen tärkeänä, ja nostaa esimerkkinä nuorten ilmastovaikuttamisen, joka on myös aiheena SuomiAreenan paneelikeskustelussa. Erityisesti ilmastoasioissa nuorten vaikuttaminen on tärkeää, sillä nyt tehtävät päätökset muovaavat nuorten ja koko yhteiskunnan tulevaisuutta.

Vähä-Jaakkolan mielestä nuoret voisivat myös tuoda uutta näkökulmaa ilmastokeskusteluun ja toimia omien mielipiteidensä avulla liimana eri poliittisten ryhmien enemmän tai vähemmän taipumattomien agendojen välillä. Hän sanoo, että nuoret poliittisina ja epäpoliittisina toimijoina “aikuisten politiikassa” ovat vapaampia tuomaan esiin aitoja omia mielipiteitään. Siten voitaisiin ajaa yhdessä nimenomaan nuorten asiaa, ilman että tavoite leimautuisi esimerkiksi jonkun puolueen omaksi.

Nuorten vastuu ilmastonmuutoksen hidastamisessa on Vähä-Jaakkolan mukaan tuoda asiaa esille ja reagoida siihen. Hän muistuttaa, että on myös nuorten vastuu olla aktiivisia ja ottaa yhteyttä päättäjiin. Esimerkiksi kansanedustajat ovat yhtä lailla lasten ja nuorten, kuin äänioikeutettujenkin edustajia.

“On meidän vastuulla peräänkuuluttaa päättäjiltä vastuuta”, Vähä-Jaakkola painottaa.

Ja näitä nuorten reaktioita ilmastonmuutokseen on jo nähtykin. Esimerkiksi kansainvälisenä ilmastolakkopäivänä tuhannet lapset ja nuoret osoittivat mieltään paremman ilmastopolitiikan puolesta. Nuorten ilmastoaktivismi on positiivisen palautteen lisäksi herättänyt kuitenkin myös nihkeitä ja vähätteleviä reaktioita. Vähä-Jaakkola toteaa, että nuorilla on jo aiempaa enemmän tilaa ilmastokeskustelussa, mutta esimerkiksi nuorten ilmastolakot ovat saaneet paljon kritiikkiä. Vielä on siis parannettavaa. Turhauttavaa on myös aikuisten suusta usein kuultu kysymys: “Miten te ratkaisette ilmastomuutoksen?” Asiantuntijuus ei pitäisi olla vaatimus sille, että nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on aitoa ja se pitäisi ottaa vakavasti.

Vähä-Jaakkola haluaa innostaa kaikkia nuoria ennakkoluulottomasti mukaan vaikuttamistoimintaan, mutta samalla myös muistuttaa muita nuoria vaikuttajia tärkeästä työstään ja siitä, mitä he ovat jo saaneet aikaan: 

“Olkaa iloisia pienistä asioista, koska koko maailmaa ei pysty parantamaan kerralla, etkä todellakaan yksin.”

Teksti: Ilona Siistonen

Mea Vähä-Jaakkola on panelistina SuomiAreenan Nuoret vaativat: “Tuntekaa vapina, ilmastokapina!” -keskustelutilaisuudessa Purje-lavalla tiistaina 16.7. kello 14.30-15.30. Satakunnan nuorisovaltuuston toimintaan voi käydä tutustumassa Puuvillan nuorisotiloissa paneelin jälkeen kello 16.00-18.00.

“Ilmastotekoja!”, huuto kaikuu Jyväskylän kompassilla, jossa joukko nuoria seisoo päättäväisinä pahvikyltit käsissään. On 15. maaliskuuta 2019, kansainvälinen ilmastolakkopäivä, ja tuhannet koululaiset kymmenissä eri kunnissa ympäri Suomen ovat kokoontuneet osoittamaan mieltään ja vaatimaan päättäjiltä muutosta. Tämän liikehdinnän on aloittanut viikoittaisilla koululakoillaan 16-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg, jota voidaan pitää nuorten ilmastoaktivismin keulakuvana.

Ilmastonmuutos on nuorille yksi tämän päivän suurimmista huolenaiheista. On itsestäänselvyys, että päätöksillä, joita tehdään tänä päivänä ilmastonmuutoksen hidastamisen suhteen, on eniten vaikutusta nimenomaan nuorten tulevaisuuteen. Vuoden 2018 nuorisobarometrin mukaan nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut, ja yli kaksi kolmasosaa vastanneista koki epävarmuutta tai turvattomuutta ilmastonmuutoksen vuoksi joko melko paljon tai erittäin paljon. Myös vasta viime vuosina yleisesti tunnistettu ja myös nuorten keskuudessa yleistynyt huolestuneisuus kielii alati kasvavasta pelosta ilmaston ja maapallon tulevaisuudesta. Ilmiön laajuudesta kertoo myös se, että nyt sillä on jo nimikin: ilmastoahdistus.

Kun ajattelen ilmastonmuutosta, tunnen pelkoa ja turhautumista. Pelkoa tulevaisuudesta ja turhautumista siitä, kuinka asia tuntuu olleen tapetilla jo pitkään, mutta junnaamme silti vain paikoillaan. Ei siksi etteikö olisi olemassa työkaluja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, vaan siksi, että isoja päätöksiä ei uskalleta tehdä.

Vaikka ilmastoahdistus voi aiheuttaa kädettömyyden tunnetta, se on myös herättänyt nuorissa halun korottaa ääntään. Mikko Piispan ja Sami Myllyniemen vuoden 2018 nuorisobarometrin pohjalta kirjoitetussa artikkelissa todetaan, että nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on yhteydessä nuorten aktiivisuuteen poliittisessa sekä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Tärkeinä vaikuttamiskeinoina nuoret pitävät äänestämisen lisäksi esimerkiksi mielenosoituksia sekä kulutustottumuksien muuttamista kestävämpään suuntaan.

Myös sosiaalinen media on nuorille oleellinen työkalu ilmastokeskustelussa. Se on tehokas väylä levittää tietoisuutta ja herätellä keskustelua seuraajien kesken, sillä kynnys osallistua keskusteluun on suhteellisen pieni ja tavoitettu ihmismäärä siihen nähden suuri. Näkyvyyttä saa erityisesti, jos päivitystä jaetaan laajemmin eteenpäin. Esimerkiksi tänä vuonna suomalaisten ylikulutuspäivänä 15. huhtikuuta monet nuoret, sekä vaikutusvaltaiset somepersoonat osallistuivat keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Nuoret saivat tietää myös Jyväskylän koululaisten ilmastomielenosoituksesta nimenomaan Instagramissa julkaistun ja jaetun päivityksen avulla. Kuitenkin vaikka ilmastonmuutos on toistuva aihe sosiaalisessa mediassa, kannanotot usein jäävät sinne, eivätkä ulotu yleiseen keskusteluun ilmastonmuutoksesta.

Näiden vaikuttamisen keinojen rinnalle on maailmanlaajuisesti noussut myös ilmastokanteiden tekeminen. Näiden nuorten tekemien kanteiden tavoitteena on saada aikaan päätöksiä, joiden avulla päästöjä saadaan rajoitettua. Ehkä kunnianhimoisin suunnitteilla oleva kanne on portugalilaislasten ja -nuorten käsialaa, sillä tarkoituksena on haastaa jopa 47 eri valtiota ilmastonmuutoksen aiheuttamien sään ääri-ilmiöiden seuraamista rajuista maastopaloista alueella, josta lapset ja nuoret ovat kotoisin. Ilmastonmuutokseen ja ihmisoikeuksiin perehtynyt tutkijatohtori Heta Heiskanen kertoo artikkelissaan, että on oletettavaa, että yhdenkin ilmastokanteen menestyminen vaikuttaa positiivisesti ilmastonmuutosta koskevan oikeuskäytännön kehittymiseen. Kanteet kertovat nuorten kasvavasta halukkuudesta vaikuttaa, mutta myös siitä, kuinka hälyttävän suureksi heidän kantama huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut.

Jotta nuoret voivat vaikuttaa, heille täytyy antaa mahdollisuus siihen. Heidän äänelleen täytyy antaa tilaa ja heidän sanoilleen painoarvoa. Nuoret haluavat vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Nuoret haluavat päätöksiä ja konkreettisia toimia. Nuoret haluavat ilmastotekoja. 

Teksti: Ilona Siistonen

Kirjoittaja työskentelee heinäkuussa 2019 Nuorten maakunta -hankkeen viestintäassistenttina.

Tiistaina 16.7. Porin SuomiAreenalla Nuoret vaativat: “Tuntekaa vapina, ilmastokapina” -paneelissa jatketaan keskustelua nuorten ilmastovaikuttamisesta.