Vaikuttaminen näyttäytyy monelle pelottavana mörkönä. Etenkin nuorista vaikuttamistyö tuntuu kovin etäiseltä.

Vaikuttamista ajatellessa ensimmäisenä mieleen tulee politiikka. Se ei kiinnosta nuoria, sillä sitä on kapulakielisyydessään hankalaa ymmärtää. Merkittävin syy vaikuttamispelkoon on kuitenkin se tunne, ettei omaa ääntä saa kuuluviin. Yhteiskunta ei voi olla tasa-arvoinen, elleivät kaikki väestöryhmät saa ääntään kuuluviin. 

Vaikuttamisen ongelmia ja ratkaisuja

Ongelma ja tunne mykkyydestä on todellinen etenkin vammaiselle. Vammaisuuteen liittyy kamalasti ennakkoluuloja. Arkipäiväisessä elämässä joudumme kyräilyn kohteeksi ja esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa ylitsemme saatetaan puhua.

Meidät uuvutetaan byrokratialla. Joudumme esimerkiksi perustelemaan avuntarpeemme hyvin tarkasti saadaksemme tarvitsemamme avun päivittäisiin toimiimme. Vaikka perustelut ovat kuinka hyviä, voi päätös tulla bumerangina takaisin kerta toisensa jälkeen. Tämä aiheuttaa sen, että (vammainen) nuori ajattelee, ettei hänen äänillään ja mielipiteillään ole merkitystä. Ettei hänellä ole merkitystä. Parhaassa tapauksessa tästä kyykytyksestä syntyy raivoa ja taistelutahtoa, mutta todennäköisemmin vaikuttamisinto laantuu.

Tietyt asiat herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita. Välillä tähän tunnereaktioon voivat riittää  vahingossa provosoivat sanavalinnat. Keskustelua herättävässä vaikuttamistyössä voi saada lokaa niskaan tuohtuneilta ihmisiltä.  Vaikuttajan tuleekin miettiä, kykeneekö hän prosessoimaan negatiivisen palautevyöryn.

Fyysinen esteellisyys aiheuttaa usein illuusion siitä, että vammainen ei voi vaikuttaa. Monet äänestyspaikat ovat valitettavasti vielä tänäkin päivänä esteellisiä, eikä apua välttämättä saa, vaikka sitä tarvitsisi. Tiedän tapauksia, joissa vaalisalaisuutta on rikottu. Useat järjestöjen kokoustilat ovat esteellisiä tai sokkeloisia. Tähän tulisi puuttua. Lisäksi on huomioitava heidät, jotka tarvitsevat tulkkausapua. Erilaisille vaikuttamisen areenoille on saatava tulkit.

Keinoja on monia

Vammainen ajattelee usein, että koska hänellä on rajoite, hänen tulisi ajaa vain ”vammaperheensä” asioita. Tämä ei ole totta. Rajoitteistaan huolimatta vammainenkin voi ajaa vaikkapa eläinten tai sateenkaariväen asioita, jos ne ovat lähellä sydäntä. Vamma ei lokeroi meitä rajoittavasti, vaan on yksi ominaisuutemme. Ennakkoluuloisuuden pelko saattaa aiheuttaa sen, ettei erityisnuori uskalla lähteä terveiden ihmisten pariin.

Jokaisen mielipiteellä on merkitystä, jokainen meistä voi vaikuttaa, oli taustastamme, kanavamme tai ajattelutapamme, mikä hyvänsä. Meidän täytyy vain uskoa itseemme ja löytää oma polkumme.

Nuorille on näytettävä, etteivät kaikki vaikuttamisen areenat ole poliittisia. Yhtälailla voi kirjoittaa mielipidekirjoituksen itsestä tärkeästä aiheesta.  Ihmisten mielipiteitä voi muuttaa kirjoittamalla blogia tai tekemällä videoita. Se on ruohonjuuritason vaikuttamista. Jos tahtoo huomiota itselleen tärkeälle asialle, voi järjestää tapahtuman tai mielenosoituksen. Vaikuttaminen on avoimen keskustelun synnyttämistä.

Itse olen pitänyt blogia alkuvuodesta lähtien ja tehnyt kokemustoimijan keikkaa vuodesta 2015. Olen luennoillani nähnyt, kuinka ihmisten silmät ovat auenneet erilaisuudelle. Teksteistäni olen saanut kiitosta yksityisviestein. Toivon, että omien tekemisteni kautta arkipäiväiset kohtaamiset muuttuisivat tasa-arvoisemmiksi

Politiikasta kiinnostavampaa?

Jotta nuoret kiinnostuisivat enemmän politiikasta, on siitä tehtävä ihmisläheisempää. Tällä tarkoitan helposti ymmärrettävää kieltä. Poliitikkojen tulisi kohdata ja kuunnella kansaa aiempaa paremmin esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa.

Ennen kaikkea heidän tulisi säilyttää uskottavuutensa nuorten silmissä pitämällä antamansa vaalilupaukset. Nykyään politiikka näyttäytyy hirvittävän epärehelliseltä ja työntää siksi ihmisiä luotaan.

Teksti: Pinja Eskola

Kuva: Milla Lähtevänoja

Kirjoittaja on bloggaaja, vammaisaktivisti ja kokemustoimija. Lue Pinjan blogia täältä.

“Nuorille liikkuminen omalta paikkakunnalta muualle on tärkeää. Ja kun sitä liikkumismahdollisuutta omasta kunnasta muihin kuntiin muulla kuin vanhemman kyydillä ei ole. Ei vanhemmatkaan aina jaksa/ei ole mahdollisuutta kuskata 20–50 kilometriää suuntaansa, eikä jokaisella nuorella ole mopoa millä itse pääsisi.”

Missä tahansa keskusteleekin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneiden nuorten kanssa, voi olla varma, että esiin nousee julkinen liikenne. Nuorten kulkeminen paikasta toiseen on julkisen liikenteen varassa, eikä se läheskään aina toimi. Suuret kaupungit ja maakuntakeskukset ovat tietysti oma lukunsa, sillä niissä pääsee pääsääntöisesti hyvin kouluun, harrastuksiin ja kavereiden luokse.

Liikenne maakunnan kasvukeskusten ulkopuolella takkuaa kuitenkin lähes poikkeuksetta. Olemme työssämme kiertäneet ja tavanneet maakuntien nuoria Satakunnasta, Etelä-Savosta, Pirkanmaalta, Kainuusta ja Keski-Suomesta. Keskustelutilaisuuksissa ja maakuntien nuorisovaltuustojen kokouksissa on tullut selväksi, että pieniltä paikkakunnilta ei pääse koulupäivien ulkopuolella maakuntakeskuksiin välttämättä millään kyydillä eikä arkipäivisinkään kovin usein. Maakunnan harvemmin asutusta nurkasta toiselle matkaaminenkin voi olla lähes mahdotonta, vähintääkin erittäin hankalaa. Myös lippujen hinnat voivat rajoittaa nuorten kulkemista.

Nuoret ovat esimerkiksi Keski-Suomessa ottaneet kantaa toimivan ja turvallisen julkisen liikenteen puolesta.  

“Hyvä julkinen liikenne mahdollistaisi nuorille monia uusia harrastustoimia sekä terveellisiä ja edistäviä virikkeitä, mutta toimimattomana se lukitsee nuoret asuinkuntiinsa tekemään mitä nyt pystyykään.”

Toimivassa julkisessa liikenteessä ei ole kyse ainoastaan nuorten mahdollisuudesta päästä kouluun tai tapaamaan kavereitaan vapaa-ajalla. Kyse on tasavertaisesta mahdollisuudesta osallistua yhteiskuntaan. Huonot liikenneyhteydet eristävät ja saattavat myös lannistaa. Harrastuksiin on vaikea päästä, joten miksi pyrkiä mukaan vaikkapa eri paikkakunnalla kokoontuvaan nuorten vaikuttamisryhmään?

Tuoreimman nuorisobarometrin mukaan noin 70 prosenttia nuorista on erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Ylen haastatteleman kulutustutkija Terhi-Anna Wilskan mukaan yhä harvempi nuori ajaa ajokortin ja yhä useampi suosii kävelyä, pyöräilyä tai joukkoliikennettä. Liikenteen päästöt muodostavat noin viidenneksen Suomen kasvihuonepäästöistä. Noin 90 prosenttia kotimaan liikenteen päästöistä syntyy tieliikenteessä, ja valtaosan niistä aiheuttaa henkilöautoliikenne.

“Jos julkinen liikenne saataisiin oikeasti hyvälle kannalle, niin ihmiset jotka tällä hetkellä käyttävät autoa voisivat myös muuttaa kulkemistottumuksiaan ja vaihtaa vihreämpään, sekä jopa mahdollisesti halvempaan, vaihtoehtoon.”

Huoli ilmastonmuutoksesta linkittyy siis julkisen liikenteen saatavuuteen. Voiko syrjäseudulla asuva nuori valita ympäristöystävällisen liikkumismuodon? Vai onko tällainen oman arjen vaikuttamisväylä täysin suljettu?

Huonosti toimiva julkinen liikenne rasittaa ympäristöä, rapauttaa hyvinvointia ja heikentää demokratiaa. Sen merkitys konkretisoituu erityisesti silloin, kun asiaa tarkastelee nuorten näkökulmasta. Heille bussi tai juna ei ole satunnainen vaihtoehto silloin, kun oma auto on huollossa tai kimppakyyti ei kulje. Nuoret tarvitsevat säännöllisiä, turvallisia ja luotettavia julkisen liikenteen palveluita. Ilman niitä nuorten elämänpiiri kaventuu ja mahdollisuus kouluttautua, verkostoitua, kehittyä ja vaikuttaa heikkenee.

“Myös kunnossapidon pitää olla hyvää. Raiteet pitää pitää siistinä ja tiet ajokunnossa, että se julkinen liikenne voi niissä ilman suurempia ongelmia toimia.”

Julkisen liikenteen rahoituksesta, suunnittelusta ja toiminnasta päättävät aikuiset. Heidän olisi syytä ajatella jokaisessa päätöksissä niitä, joiden liikkuminen on valtaosin joukkoliikenteen varassa. Nuorilla on kattava ja ajantasainen näkemys siitä, millaisia vaikutuksia esimerkiksi peruuntumisuhan alla olevalla bussivuorolla on omaan arkeen. Heitä olisi syytä kuunnella erityisen herkällä korvalla.

Suomen liikennepolitiikan suuntia linjataan parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. Mitä korkeammalle yhteiskunnallisessa päätöksenteossa mennään, sitä heikommin nuorten ääni yleensä kuuluu.

Toivoa sopii, että Säätytalolla kokoontuvat neuvottelijat muistavat myös liikennepolitiikkaa pohtiessa ne, joilla ei äänioikeutta vielä ole.

Jutun lainaukset ovat kommentteja maakunnallisissa vaikuttajaryhmissä olevilta nuorilta.

Projektikehittäjät Tarja Kovanen & Eeva Mäntylä

Nuorten maakunta -hanke

Olen kasvanut lapsuuteni maalla ja ympärillä on siis aina ollut luontoa. Se, että kesällä on voinut mennä uimaan puhtaaseen järviveteen tai metsästä on voinut kerätä terveellisiä marjoja, on vaikuttanut siihen, että olen oppinut arvostamaan luontoa. Se arvostus tarkoittaa sitä, että teen kaikkeni sen puolesta, että voin säilyttää sen etuoikeuden nauttia puhtaasta luonnosta. Tämän myötä olen ajautunut vaikuttamaan ympärilläni olevaan yhteiskuntaan ja kirjoitan tässä Nuorten Agenda2030-jäsenenä.

Viime vuotisen nuorisobarometrin mukaan 70 prosenttia nuorista on huolissaan ilmastonmuutoksesta. Mutta kuinka ilmasto voi nyt, kun olemme näin huolestuneita?

Ihmiskunta on aina pyrkinyt kehittämään toimintaansa ja edistymään. Olet kuullut historian tunneilla, kuinka teollistuminen ja internetin keksiminen on vauhdittanut ihmiskunnan kehitystä ja muuttumista nykyisenlaiseksi maailmaksi. Kuitenkin nyt on huomattu, että näin huoleton raaka-aineiden kulutus ja päästöjen tuottaminen on mennyt liian pitkälle ja se on jo muuttanut ympäristöä.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, raportin mukaan maapallon lämpötila on jo noussut noin asteella ajasta ennen teollisuuden kehittymistä ja mikäli lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen lämpenemisen raja ylitetään ennen vuotta 2050. Tämän rajan ylittäminen aiheuttaisi merkittäviä riskejä sekä ihmisille että luonnolle.

Kuitenkin tietoisuus ja huoli ympäristön tilasta lisääntyy. Erityisesti yhä useampi nuori vaikuttaa harkitsemalla ostopäätöksiään tai syömällä enemmän kasvisruokaa. Mutta myös yhä useampi yritys on alkanut ajattelemaan vastuullisuutta ja jättämään jälkeä maailmassa. Positiivisia malliesimerkkejä löytyy myös edelläkävijäkunnista, joissa pyritään esimerkiksi siihen, että ylimääräisiä päästöjä ei syntyisi. Tällaisia hiilineutraaleiksi pyrkiviä kuntia on Suomessa jo 47. Tämä kertoo siitä, että muutosta vanhoissa tottumuksissa on jo tapahtumassa.

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä meidän pitää muuttaa tottumuksiamme vielä entisestään, jotta tavoitteisiin päästään. Ilmastonmuutos koskettaa meitä kaikkia, mutta suurin taakka ihmiskunnan aiheuttamista ympäristövaikutuksista jää meidän nuorten ja tulevien sukupolvien kannettavaksi. Siksi on tärkeää, että meidän nuorten ajatuksia, asenteita ja toiveita ilmastoasioihin liittyen kuunnellaan ja otetaan aidosti huomioon.

Kehotan, että etsit oman tapasi vaikuttaa. Kokeile, voisitko käyttää enemmän julkista liikennettä tai ostaa uusia vaatteita vain silloin kun niitä todella tarvitsee. Voisitko joskus vaihtaa lihan kasviksiin, kierrättää kotona roskat tai vaikuttaa yhteiskuntaan erilaisten ryhmien kautta tai äänestämällä vaaleissa ilmastotietoista ehdokasta. Yksi idoleistani, Greta Thunberg on erinomainen esimerkki siitä, mitä yksittäinen ihminen voi omalla toiminnalla saada aikaan.

Olen itse muuttanut viime aikoina ruokavaliotani kasvispainotteisempaan suuntaan. Saan perheeltäni usein kommentteja siitä, eivätkä he oikein ymmärrä vegaanista ruokavaliota. Se on minusta harmillista, sillä toivon, että vanhempani ymmärtäisivät kuinka tärkeää se on minulle. En menetä mitään sillä, että en syö lihaa, vaan muutos on enemmänkin asenteesta ja omasta suhtautumisesta kiinni. Vaikka nykypäivänä kynnys tehdä rohkeita päätöksiä voi olla korkea, niin kehotan olemaan sisukas, oli kyse sitten pukeutumistyylistä tai luonnon puolustamisesta. Tehdessäsi näin, kerro omista mielipiteistäsi ja siitä mitä se merkitsee sinulle.

Sen lisäksi kannattaa seurata uutisia, sillä niiden kautta voi oppia joka päivä uusia asioita ja pysyä tietoisena maailman menosta. Ota myös kantaa ympäröivään maailmaan, sillä muutos parempaan suuntaan lähtee pienistäkin asioista. Meissä nuorissa on voimaa, olemme fiksuja ja olen huomannut, että meitä myös halutaan kuulla. Kirjoita mielipidekirjoitus, ilmaise ajatuksesi ja huolesi sekä vaadi muutosta. Emme tarvitse uusia ideoita, sillä meillä on kaikki tieto ratkaisujen saamiseksi. Jos haluamme vaikuttaa yhteiseen tulevaisuuteen, meidän täytyy heti ryhtyä toimiin yhdessä.

Jonna Könkkölä,
Nuorten Agenda2030-jäsen

Nuoret ovat tehneet valtavasti töitä nuorten maakunnallisen vaikuttamisen valmistelussa ympäri Suomea. Tämä tärkeä työ ei saa valua hukkaan.

 ”Nuoret tietävät oman ikäluokkansa ajatukset paremmin kuin isojen korporaatioiden laukkusedät.”

Näin vastasi eräs nuori verkkokyselyyn siitä, miksi nuorilla pitää olla mahdollisuuksia vaikuttaa maakunnallisella tasolla. Vaikka kysely käsitteli nuorten maakunnallisia vaikuttajaryhmiä ja oli suunnattu niissä toimiville aktiiveille, kiteyttää vastaus hyvin sen, miksi nuorten vaikuttaminen on tärkeää niin paikallisella, alueellisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Kyse on nuorten äänestä ja heidän omista ajatuksistaan, toiveistaan sekä tavoitteistaan. Mitään näistä eivät päätöksiä tekevät aikuiset voi tietää, ellei nuorilta itseltään kysytä. Eikä kysyä voi vain muutamalta nuorelta. Tarvitaan laajasti nuoret tavoittavia vaikuttamisen paikkoja, ryhmiä, kyselyjä, kohtaamisia ja aktiivista kuuntelemista. Tarvitaan tahtoa huomioida nuorten näkemykset ja ennakkoluulottomuutta sen suhteen, mistä asioista nuorilta kysytään. Jokainen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa oleva asia pitäisi nähdä lähtökohtaisesti myös nuorten asiana.

Myös maakuntauudistus on ollut mitä suuremmissa määrin nuorten asia. Uudistuksen valmistelu on jäänyt julkisessa keskustelussa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen varjoon. Vieläkin vähäisemmälle huomiolle on jäänyt se, miten valtavasti töitä nuoret ovat tehneet eri puolilla Suomea uuden maakuntahallinnon eteen.

Olemme työskennelleet viidessä maakunnassa nuorten ryhmien kanssa ja seuranneet ihaillen millaisella innolla, osaamisella ja huolellisuudella nuoret ovat valmistelleet maakuntalakiluonnoksen mukaisia vaikuttamisryhmiä. Ryhmille on rakennettu toimintasääntöjä sekä monenlaisia tapoja, joilla virallisten vaikuttamistoimielinten edustajat voisivat kuulla laajasti kaikkien alueen nuorten näkemyksiä. Ryhmien toiminta on myös käynnistynyt ja jatkunut kaikesta ympäröivästä epävarmuudesta huolimatta ja ne ovat vaikuttaneet monin paikoin omien alueidensa päätöksentekoon. Tätä työtä nuoret ovat tehneet palkatta ja vapaa-ajallaan.

Politiikan tuulet puhaltavat arvaamattomasti, eikä suurten yhteiskunnallisten uudistusten suunnista voida tietää varmasti. Se kuitenkin tiedetään, että nuorilla on kiinnostusta, halua ja osaamista vaikuttaa yhteisiin asioihin. Tämä vaikuttamistyö ei saa olla riippuvainen hallinnollisista rakenteista.

Nuorille tehdyn kyselyn perusteella maakunnalliset nuorisovaltuustot sekä avoimet nuorten ja päättäjien kohtaamistilaisuudet ovat päätöksentekoon vaikuttamisen lisäksi tärkeitä paikkoja oppia uutta ja tutusta muihin nuoriin. Mahdollisuus osallistua omaan arkeen koskevaan päätöksentekoon lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyvinvointia. Lopulta kyse on ennen kaikkea nuorten oikeudesta osallistua tasavertaisina kansalaisina yhteiskuntaan ja aikuisten velvollisuudesta tarjota tarvittavia osallistumisen paikkoja sekä resursseja ja tukea. Maakuntaliitoilla onkin nyt loistava mahdollisuus hyödyntää näitä jo valmiiksi toimivia nuorten ryhmiä maakunnan tulevaisuuden rakentamisessa.

Kävi yhteiskunnan myllerryksissä miten tahansa, nuorilla on halua vaikuttaa. Annetaan heille siis siihen reilu mahdollisuus.

Projektikehittäjät Tarja Kovanen & Eeva Mäntylä

Nuorten maakunta -hanke

Jere Huotari kirjoittaa blogissa nuorten vaikuttamiseen liittyvistä haasteista. Jere toimii Nuorten ääni maakunnissa -hankkeen nuorena asiantuntijana ja suunnittelee & tekee päättäjille suunnattuja nuorten vaikuttamiseen liittyviä koulutuksia.

On sysipimeää ja yhtäkkiä oksa lyö punaisen jäljen poskeen ulottuen leuasta toiseen korvaan asti. Pyörä on pakko pysäyttää, lyönnin ääni soi korvissa. Viime huoltopisteellä pyörään on lisätty ketjut mutta satula ja valo puuttuvat edelleen. Voimat ovat vähissä ja matka etenee uusista ketjuista huolimatta hitaasti. Miksi ylipäätään pyöräillä, jos ei ikinä pääse minnekään?

Nuorten osallisuudesta on määrätty monessa laissa mutta tosielämä ei aina vastaa asetettuja tavoitteita. Vaikka nuori toivoisi voivansa vaikuttaa yhteisiin asioihin, ei hän siihen syystä tai toisesta pysty. Valtava määrä mahdollisuuksia ja energiaa kuluu hukkaan, jos nuorelle on annettu osallistumispyörä ilman satulaa, valoa, äänitorvea saatikka ketjuja. Tästä lähtökohdasta ei voi voittaa Ranskan ympäriajoa, vaikka nimi olisikin osallistujaluettelossa.

Ensimmäisenä esteenä osallisuuden toteutumiselle ovat puuttuvat mahdollisuudet. Päätöksenteko kulkee omia vakiintuneita polkujaan ilman, että siihen olisi mahdollisuutta vaikuttaa. Kunnassa nuorisovaltuustoa ei ole tai sen toiminta on lamaantunut, kouluissa oppilailla ei ole sananvaltaa ja palvelut kehitetään aikuisten työryhmien voimin. Vaikka nuori ottaisi yhteyttä päättäjiin, saa hän osakseen välinpitämättömyyttä tai vastaamattomuutta. Tässä tilanteessa nuoren pyörä ei liikahdakaan, koska vaikka miten kovaa polkisi, ei pyörässä ole ketjuja.

Jos ei tiedä, miten päätökset tehdään tai kuka ne tekee ja valmistelee, ei prosessiin ole mahdollisuutta päästä mukaan.

Kun pyörää kunnostetaan ja siihen saadaan ketjut, on matkalla onnistuneeseen osallistumiseen edessä seuraava haaste: puuttuvat taidot. Jos ei tiedä, miten päätökset tehdään tai kuka ne tekee ja valmistelee, ei prosessiin ole mahdollisuutta päästä mukaan. Vaikka nuorisovaltuustolla olisi halua osallistua, heiltä puuttuu olennaista tietoa, eivätkä he pysty vaikuttamaan päätöksenteossa käsiteltäviin asioihin. Pyörä kulkee eteenpäin mutta vauhti on auttamattoman hidas ja päämäärä pimeässä, koska lamppu puuttuu.

Aikuisen tuki on nuorten osallistumiselle elintärkeää.

Matka taittuu näppärästi valoisassa hyvin rasvattujen ketjujen kilkattaessa. Vaan reidet väsyvät nopeasti ilman satulaa, jonka päällä istua. Puuttuva tuki pysäyttää hyvin nopeasti laadukkaankin pyörän. Aikuisen tuki on nuorten osallistumiselle elintärkeää. Hän on mahdollistamassa nuorten toimintaa antaen heille kuitenkin tilan toimia ja päättää itse. Kaikki jaksavat olla mukana ja jalat eivät mene maitohapoille, kun aikuinen on avustamassa ja neuvomassa hankalissa ja uusissa tilanteissa. Jos aikuisella ei ole riittäviä resursseja toimia nuorten kanssa, tämä tuki jää vaillinaiseksi. Sovittuja asioita ei viedä eteenpäin, tieto unohtuu paluumatkalle, nuorten tapaamiselle jää vähän aikaa.

Kaikki osat paikoillaan ja nopeus kansainvälistä kärkeä. Vaan puutteiden pimeällä polulla voi tulla vielä yksi rasite vastaan. Polkijan motivaation puute. Ei ole kiinnostusta polkea yhtään minnekään. Välineurheillessa tämä on usein seurausta pyörän vaillinaisuudesta. Jos ei tiedä minne tai miksi polkee, miksi silloin pitäisi?

Koskaan ei pyöräverstaalla ole tehty riittävästi, jos polkijoita ei löydy. Pyörää voi aina nikkaroida lisää, ja jos kaikesta huolimatta käsintehtyyn italiaiseen satulaan ei ketään löydy, on siihen annettu mahdollisuus. On eri asia, jos ihminen itse tietoisesti valitsee olla polkematta kuin se, ettei siihen tarjota tilaisuutta.

Nuoret ovat itse mielellään mukana näissä huoltotalkoissa. Toimivan kulkupelin rakentaminen on hankalaa ilman aikuisten apua ja mukana oloa. Yhteistyöllä ja vuoropuhelulla on mahdollista, että laissa määritelty laaja-alainen kuuleminen toteutuu ja kaikilla nuorilla on tunne, että omalla äänellä on merkitys ympäröivässä maailmassa. Tällöin pyörä rullaa eteenpäin, oli kyseessä sitten seutukunnan hiekkatie tai suuren kaupungin katukisa. Jäljelle jää vain kysymys: onko huoltotiimissä riittävästi tekijöitä?

Jere Huotari,
nuori vaikuttaja

Kun ensimmäisenä palveluspäivänä pyydettiin lavalle haastateltavaksi parin tuhannen opettajan eteen, tiesi, ettei seuraava vuosi ainakaan kovin huonosti voisi mennä.

Mutta palataan ensin hetki ajassa taaksepäin. Kesällä 2017 päätin, että armeijan sijasta haluan hakeutua siviilipalvelukseen. Syitä tähän valintaan en ala sen enempää eritellä, niistä saisi aikaan ihan oman blogikirjoituksen. Tuohon aikaan olin Laukaan nuorisovaltuuston edustajana mukana Nuorten Keski-Suomi ry:n koordinoimassa Nuorten Ääni Keski-Suomessa -vaikuttajaryhmässä. Eräässä ryhmän kokouksessa osui sattumalta puheeksi alkava palvelus, sekä se, että palveluspaikka oli vielä hakusessa. Tätä seurasikin kysymys; haluaisinko suorittaa palveluksen Nuorten Keski-Suomessa. Vastausta ei tarvinnut miettiä kovin pitkään.

Tästä päästään jo hyvin takaisin ensimmäiseen palveluspäivään, kasvatus- ja opetusalan suurtapahtuma KEOSiin Jyväskylän Paviljonkiin. Alun clickbait-lauseesta huolimatta se valitettavasti päättyi antikliimaksiin. Kieltäydyin haastattelupyynnöstä vedoten huonosti nukuttuun yöhön ja väsymykseen. Tosin jos näin jälkeenpäin totta puhutaan, oikea syy oli se, että asteikolla yhdestä kymmeneen jännitti ehkä noin yksitoista.

Tuo hetki opetti kuitenkin sen, että seuraavan vuoden aikana tulisin kyllä saamaan huikeita tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, niihin pitäisi vain itse tarttua. Ja kyllähän niitä tilaisuuksia sitten tuli. Päällimmäisenä mieleen jäivät esimerkiksi Nuorten Keski-Suomen jokavuotisen perinteen, palkitsemisjuhlan, suunnittelu- ja juontovastuu jaettuna huikean työparini Millan kanssa, sekä Keski-Suomen Nuorisovaltuuston ja Toukofestin nuoren tekijäjoukon Toukotiimin kanssa vietetyt leirit, kokoukset ja suunnittelupalaverit. Voisin väittää, ettei kovin moneen ryhmään valikoidu niin mahtavia tyyppejä, kuin noihin kahteen!

Kulunut vuosi opetti paljon muutakin kuin tilaisuuksiin tarttumisen tärkeyden.

Pääsin esimerkiksi tutustumaan yhdistyksen taloushallintoon, tarkemmin muun muassa laskutukseen ja tiliöintiin (sekä moneen muuhun käsitteeseen, joista suurimmalle osalle lukijoista tulee varmasti mieleen lähinnä päänsärky, joten lopetan listauksen tähän 😊). Kyseisen aihepiirin tiedoista ja taidoista ei omalla kohdallani kuitenkaan ainakaan haittaa ole ollut tänä syksynä alkaneissa kauppakorkeakoulun opinnoissa.

Työnkuvani kuluneen vuoden aikana sisälsi tehtäviä todella monipuolisesti aina toimistosihteerin hommista tapahtumatuotantoon ja nuorten vaikuttajien ohjaukseen. Jo palveluksen aikana ja myös sen jälkeen olen monet kerrat miettinyt sitä, miten laajasti sain kokemusta erilaisista tehtävistä niin, että niistä silti muodostui järkevä kokonaisuus, joka palveli sekä työnantajaa, että itseäni. Tästä kokemuksesta olenkin erittäin kiitollinen.

Kiitollisuudesta puheen ollen, toinen kyseisen tunnetilan aiheuttaja koko vuoden ajan oli aivan mahtava työporukka. Alusta asti näki, että täällä jokainen tekee töitä saman tavoitteen eteen ihailtavalla asenteella. Vaikka olinkin ”vain sivari”, otettiin minut heti todella hyvin vastaan, pääsin ihan oikeasti näyttämään osaamistani, ja sain kokea olevani täysimittainen työyhteisön jäsen.

Tätä tekstiä en enää kirjoita sivarina; palvelukseni päättyi noin kuukausi sitten. Sen päättymisen ohessa menin kuitenkin kirjoittamaan nimeni paperiin, jonka johdosta olen nyt myös ihan juridisesti ajatellen sellainen työyhteisön oikea jäsen. Ilokseni voin myös lopettaa tämän tekstin toteamalla, että juuri se yhteisö tässä työssä onkin parasta!

Joonas Lampela

Etelä-Savo on yksi Nuorten ääni uudessa maakuntahallinnossa -hankkeen viidestä maakunnasta, joissa kehitetään ja kokeillaan monipuolisia tapoja nuorille osallistua ja vaikuttaa Etelä-Savon maakunnan asioihin. 

“Jokainen nuori on asiantuntija.” Se on Etelä-Savon nuoret vaikuttajat -konseptin slogan, joka on syntynyt nuorilta itseltään. Kielitoimiston sanakirjan mukaan asiantuntija on henkilö, jolla on asiantuntemusta; asiantuntija on erikoistuntija, ekspertti, spesialisti. Sloganilla halutaan tuoda esille toimintamme tavoite vahvistaa joka ikistä eteläsavolaista nuorta siinä, että hänen ajatuksensa ja mielipiteensä ovat arvokkaita – ekspertin lausuntoja! Niinpä osana tätäkin blogitekstiä pääsette tutustumaan eteläsavolaisten asiantuntijoiden kommentteihin, jotka keräsin viimeisimmässä Etelä-Savon nuoret vaikuttajat -tapaamisessa Pieksämäellä.

Osana lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPEa olemme maakunnassa käynnistäneet noin vuosi sitten Etelä-Savon nuoret vaikuttajat -konseptin. Usein kun esittelen konseptia ammattilaisille ympäri maakuntaa, törmään kysymykseen: “Saatteko te nuoria mukaan?” Yleinen vitsaus tuntuu olevan, että maakunnassamme on erityisen vaikeaa löytää nuoria mukaan yhteiseen tekemiseen: järjestöihin vapaaehtoisiksi, nuorisovaltuustoihin, oppilaskuntien aktiiveiksi jne. Jos nuoria on saatu mukaan, he ovat usein kaikessa mahdollisessa toiminnassa ja väsyvät melko nopeasti. Pohdin usein mikä tai kuka saa nuoret aktivoitumaan?

“Alunperin tulin mukaan nuoriso-ohjaajan houkuttelemaan. Kyllä tässä tuntuu, että pääsee johonkin osallistumaan ja vaikuttamaan. Kannattaa tulla tänne käymään, kattomaan mikä on meininki.“ -Lassi

Meillä aikuisilla on valtavan iso rooli. Kannustavat sanat, rohkaiseva kutsu, ääneen lausuttu ajatus siitä, että tää juttu vois ollakin sellanen mistä tykkäät. Niillä tsemppaavilla sanoilla on painoarvoa ja voimaa enemmän kuin me usein ajatellaan. Etelä-Savon nuorten vaikuttajien toiminnassa tärkeä arvo on avoimuus. Kaikki tapaamiset on avoimia ja niihin saa tulla mukaan ihan kuka vaan ihan mistä taustasta tahansa. Pyrkimyksenä on, että ei tarvitse jännittää osaako sanoa oikeita sanoja ja kommentteja, vaan jokaiselle on tilaa.

“Mä en oo ihan varma mistä tässä on kyse, mutta täällä saa olla ihan pihalla.” -Saaraemilia

Kaikki vaikuttajien tapaamiset on teemoitettu, jotta tietystä teemasta kiinnostunut nuori voi saapua siihen itseä edes vähäsen kiinnostavan teeman tapaamiseen. Kokoamme jokaisesta tapaamisesta muistion tai muuta materiaalia ja laitamme esille verkkosivuille (www.lapeetelasavo.com/materiaalit), someen (www.facebook.com/lapees) ja/tai toimitamme viestin suoraan niille päättäjille ja toimijoille, joita asia koskettaa. Teemat liittyvät nuorten arkisiin asioihin. Kierrämme maakunnan eri kunnissa, jotta kyseisen kunnan nuoret pääsisivät näkemään mitä toiminta on ja voisivat sitten päättää haluavatko tulla mukaan uudestaan.

Vaikuttamiseen ja mielipiteiden lausumiseen ei missään nimessä voi pakottaa. Voidaan kuitenkin vahvistaa vähintäänkin sitä, että nuorella on mahdollisuus kommentoida.

“Kyllä tästä hyvä tulee. Pikkuhiljaa ruvetaan levittämään vaikuttamisesta ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita kaikkialle maakunnan nuoriin.“ -Makke

Melko suuren roolin tapaamisissa on saanut myös tiedon jakaminen ja tieto-osallisuuden vahvistaminen. Nuorilla on vain vähän tietoa siitä, mitä tapahtuu maakunta- ja sote-uudistuksessa tai siitä, mitkä asiat ylipäänsä ovat maakunnan vastuulla. Meidän aikuisten haastava tehtävä siinä on muotoilla meillekin vaikeita asioita sellaisiksi, jotka ovat nuorille ymmärrettäviä. Voimme luoda myönteistä ilmapiiriä sen suhteen, että uudistus ei välttämättä aina ole huono asia.

“Tapaamiset on tosi kiinnostavia sillee ja tääl on yleensä jtn hyvää ruokaa.  Sit saa tietää enemmän niinku nyt tapahtuvista asioista ku ei niistä oikei jaeta tietoo muuten.” -Salla

Kehotan lämpimästi jokaista aikuista tutustumaan oman maakuntansa nuoriin asiantuntijoihin. Mitkä asiat askarruttaa, mitä nuorten elämässä oikein tapahtuu? Kun pääsee kurkkaamaan nuorten elämään, aukeaa omakin ajattelu taas ihan eri tavalla. Joskus oma työ saattaa tuntua jähmeältä ja mietityttää miten pystyisi ottamaan seuraavan askeleen, jotta työ voi edetä. Silloin asiantuntijoiden kommenteilla on erityisen suuri painoarvo.

“Etelä-Savon nuoret jytää! Koska ne on hyviä. Ne ovat luovia ja innokkaita luomaan nuorille polkuja tulevaisuuteen. Tavotellaan vaikka sitä, että mahdollisimman moni eteläsavolainen nuori olis vuoden päästä kuullut tästä toiminnasta!” -Timoteus

Saara Hanhela
Hankekoordinaattori
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE Etelä-Savo
Etelä-Savon nuoret vaikuttajat

Kirjoittaja on kesän 2018 Nuorten Keski-Suomen kesätyöntekijä. Kesätyöntekijän palkkaamisen on mahdollistanut Osuuspankin Nuorten Kesätyökampanja 2018.

Synnyin seitsemäntoista vuotta sitten demokratian edelläkävijänä tunnettuun maahan nimeltä Suomi. Kuulunkin näin ollen toisen vuosituhannen nuoriin, joukkoon, jonka sanotaan olevan edelläkävijä tasa-arvoon ja vaikuttamiseen liittyen. Hyvin usein kuulee sanottavan, että meillä nykynuorilla on enemmän mahdollisuuksia käyttää valtaa omiin asioihimme liittyen kuin muilla meitä aiemmin.

Olen hyvinvointiyhteiskunnan nuorena mukana esimerkiksi Jyväskylän nuorisovaltuustossa ja lukioni oppilaskunnan hallituksessa – järjestöissä, joita aiemmin ei edes ollut. Nuva ry:n nettisivuston mukaan vanhimpien nuorisovaltuustojen juuret ulottuvatkin 90-luvun loppupuolelle. Laajemmalla tasolla maakuntauudistuksen myötä nuorille taas on annettu mahdollisuus vaikuttaa maakuntansa asioihin. Vaikuttamisvaihtoehtojen kirjo on siis laaja. Joskus olenkin kuullut muutaman aikuisen menevän niin pitkälle, että he väittävät nykynuorille tarjoiltavan mahdollisuuksia kultatarjottimella. Samaan aikaan kuitenkin jopa Yleisradiota myöten ollaan huolestuneita siitä, että nuorten kiinnostus politiikkaan on laskenut. Miksi?

”Politiikka nähdään kahvipöydän äärellä kiistelevien aikuisten harrastuksena, eivätkä nuoret yllättäen halua kuulua tähän joukkoon.”

Itse ajattelevan tämän selittyvän esimerkiksi sillä, että nykynuorten elämä ei liiku politiikan ympärillä. Teinit seuraavat jalkapallon mm-kisoja, notkuvat satamassa kavereidensa kanssa iltamyöhään ja kuuntelevat Spotifyn listahittejä kyllästymiseen saakka. Politiikka nähdään kahvipöydän äärellä kiistelevien aikuisten harrastuksena, eivätkä nuoret yllättäen halua kuulua tähän joukkoon. Politiikan ajatellaan olevan vanhojen ihmisten juttu ja vaikeaselkoista sekä yksitoikkoista – vaikka itse asiassa se koskettaa myös heitäkin.

Olenkin huomannut monella olevan sellainen kuva, että poliittinen vaikuttaminen on vain laajoja poliittisia linjauksia, jotka ovat samalla turhaa hienosäätöä eivätkä kosketa nuorten elämiä. Nuorisovaltuustoedustajana taas olen havainnut harva se päivä, että nuoret ajattelevat nuorisovaltuustotoiminnan tarkoittavan oikeistoa ja vasemmistoa, konservatiiveja ja liberaaleja – että nuorisovaltuusto on ikään kuin pikkueduskunta, joka elää omassa kuplassaan irrallaan todellisuudesta. Ajatellaan, että siellä toimiakseen tulee olla poliittisesti valveutunut, sanavalmis tuleva kansallinen vaikuttaja.

”Kyse ei ole siis mielipiteiden puutteesta. Osa nuorista ei kuitenkaan tiedä, että heidänkin olisi mahdollista puuttua näihin arkipäivän asioihin; osa taas näkee vaikuttamisprosessin liian monimutkaisena.”

Minusta tietämättömyys luokin kiilaa korkeamman tason vaikuttamisen ja nuorison välille. Kuitenkin samalla kun nuoret kokevat, ettei heillä ole välttämättä annettavaa vaikuttamiseen, aikuiset valittavat toisilleen kaikesta narisevista teineistä. Myös koulussa kuulee päivästä toiseen valitusta kouluruuasta, ulkovälitunneista ja bussiaikatauluista. Kyse ei ole siis mielipiteiden puutteesta. Osa nuorista ei kuitenkaan tiedä, että heidänkin olisi mahdollista puuttua näihin arkipäivän asioihin; osa taas näkee vaikuttamisprosessin liian monimutkaisena.

Elämä nykypäivänä on kiireistä myös nuorten osalta, joten on täysin okei ja ymmärrettävää, jos jaksaminen tai kiinnostus ei riitä kaiken muun jälkeen vielä vaikuttamistoimintaan. Jos voimavaroja taas on käytettävissä, näihin jokapäiväisiin ongelmiin on kuitenkin mahdollista puuttua. Kuulostavatko julkisen liikenteen parantaminen ja kiusaamisen ehkäisy tutuilta aiheilta? Muun muassa niitä käsiteltiin kuluneella kaudella nuorisovaltuustossa. Lähimmäs ruohonjuuritasoa kuitenkin palaa mielestäni oppilaskuntatoiminta, joka on hyvinkin käytännönläheistä. Uusi sohva koululle rikkinäisen tilalle? Onnistuu. Tai ehkä salaattipöytä ruokalaan? Sekin onnistuu.

Pointtini siis on, että näitä ryhmiä ei ole tarkoitettu nuoria jakaviksi eliittikerhoiksi. Mitä ryhmien poliittisuuteen tulee, nämä järjestöt ovat itse asiassa poliittisesti sitoutumattomia. Olen sitä mieltä, että lopulta ryhmien poliittinen luonne on ehkä enemmän mahdollisuus kuin uhka: vaikka on totta, että vaikuttamistoimintaan suuremmalla todennäköisyydellä hakeutuu politiikasta kiinnostunutta porukkaa, liittyäkseen ei tarvitse olla tuleva kansanedustaja.

Vaikka meillä nykynuorilla siis on paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin aiemmilla sukupolvilla, tiellä kohti aktiivisesti vaikuttavaa nuorisoa on kuitenkin vielä monta kiveä käännettävänä ja haastetta kohdattavana. Muutokset ovat mahdollisia – jos niitä vain pyydetään.

Reetta Ala-Mutka
Nuorten Keski-Suomi ry:n kesätyöntekijä
Nuorisovaltuutettu
Jyväskylän Normaalikoulun lukion oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja