Nuorten ilmastoaktivismi on noussut näkyville tämän vuoden aikana ilmastolakkoina, marsseina, keskusteluina ja kannanottoina. Kuullaanko nuorten ilmastohuolta kuitenkaan päätöksenteossa? Miten ilmastonmuutosta voitaisiin torjua ja miten nuorten ilmastoaktivismia tuettaisiin parhaiten?

Näihin ajankohtaisiin kysymyksiin pureudutaan tiistaina 16.7. Porin SuomiAreenalla Nuoret vaativat: ”Tuntekaa vapina – ilmastokapina” -keskustelutilaisuudessa. Nuorten ilmastoaktivismista keskustelevat opetusministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, Ilmastoratkaisut-tiimin projektijohtaja Janne Peljo Sitrasta, Planin lastenhallituksen puheenjohtaja Minttu Saarinen sekä lukiolainen, nuori vaikuttaja Mea Vähä-Jaakkola Satakunnan maakunnallisesta nuorisovaltuustosta SataNuvasta.

Nuorten ääni kuuluu keskustelutilaisuudessa monella tavalla. Paneelikeskusteluun osallistuvien nuorten lisäksi lavalla kuullaan kolmen vaikuttajanuoren puheenvuoro. Lisäksi Nuorten Suomi ja Plan International ovat keränneet nuorilta kysymyksiä ja teemoja keskustelua varten. Kysymyksiä on kerätty talven ja kevään 2019 aikana eri puolilla Suomea.

Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Nuorten Suomi, All-Youth-tutkimushanke, Plan International ja Sitra.

SuomiAreena: Nuoret vaativat: ”Tuntekaa vapina – ilmastokapina!”

Tiistai 16.7. klo 14.30–15.30 | Purje, Raatihuoneenpuisto

Kuva: Milla Lähtevänoja

Vaikuttaminen näyttäytyy monelle pelottavana mörkönä. Etenkin nuorista vaikuttamistyö tuntuu kovin etäiseltä.

Vaikuttamista ajatellessa ensimmäisenä mieleen tulee politiikka. Se ei kiinnosta nuoria, sillä sitä on kapulakielisyydessään hankalaa ymmärtää. Merkittävin syy vaikuttamispelkoon on kuitenkin se tunne, ettei omaa ääntä saa kuuluviin. Yhteiskunta ei voi olla tasa-arvoinen, elleivät kaikki väestöryhmät saa ääntään kuuluviin. 

Vaikuttamisen ongelmia ja ratkaisuja

Ongelma ja tunne mykkyydestä on todellinen etenkin vammaiselle. Vammaisuuteen liittyy kamalasti ennakkoluuloja. Arkipäiväisessä elämässä joudumme kyräilyn kohteeksi ja esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa ylitsemme saatetaan puhua.

Meidät uuvutetaan byrokratialla. Joudumme esimerkiksi perustelemaan avuntarpeemme hyvin tarkasti saadaksemme tarvitsemamme avun päivittäisiin toimiimme. Vaikka perustelut ovat kuinka hyviä, voi päätös tulla bumerangina takaisin kerta toisensa jälkeen. Tämä aiheuttaa sen, että (vammainen) nuori ajattelee, ettei hänen äänillään ja mielipiteillään ole merkitystä. Ettei hänellä ole merkitystä. Parhaassa tapauksessa tästä kyykytyksestä syntyy raivoa ja taistelutahtoa, mutta todennäköisemmin vaikuttamisinto laantuu.

Tietyt asiat herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita. Välillä tähän tunnereaktioon voivat riittää  vahingossa provosoivat sanavalinnat. Keskustelua herättävässä vaikuttamistyössä voi saada lokaa niskaan tuohtuneilta ihmisiltä.  Vaikuttajan tuleekin miettiä, kykeneekö hän prosessoimaan negatiivisen palautevyöryn.

Fyysinen esteellisyys aiheuttaa usein illuusion siitä, että vammainen ei voi vaikuttaa. Monet äänestyspaikat ovat valitettavasti vielä tänäkin päivänä esteellisiä, eikä apua välttämättä saa, vaikka sitä tarvitsisi. Tiedän tapauksia, joissa vaalisalaisuutta on rikottu. Useat järjestöjen kokoustilat ovat esteellisiä tai sokkeloisia. Tähän tulisi puuttua. Lisäksi on huomioitava heidät, jotka tarvitsevat tulkkausapua. Erilaisille vaikuttamisen areenoille on saatava tulkit.

Keinoja on monia

Vammainen ajattelee usein, että koska hänellä on rajoite, hänen tulisi ajaa vain ”vammaperheensä” asioita. Tämä ei ole totta. Rajoitteistaan huolimatta vammainenkin voi ajaa vaikkapa eläinten tai sateenkaariväen asioita, jos ne ovat lähellä sydäntä. Vamma ei lokeroi meitä rajoittavasti, vaan on yksi ominaisuutemme. Ennakkoluuloisuuden pelko saattaa aiheuttaa sen, ettei erityisnuori uskalla lähteä terveiden ihmisten pariin.

Jokaisen mielipiteellä on merkitystä, jokainen meistä voi vaikuttaa, oli taustastamme, kanavamme tai ajattelutapamme, mikä hyvänsä. Meidän täytyy vain uskoa itseemme ja löytää oma polkumme.

Nuorille on näytettävä, etteivät kaikki vaikuttamisen areenat ole poliittisia. Yhtälailla voi kirjoittaa mielipidekirjoituksen itsestä tärkeästä aiheesta.  Ihmisten mielipiteitä voi muuttaa kirjoittamalla blogia tai tekemällä videoita. Se on ruohonjuuritason vaikuttamista. Jos tahtoo huomiota itselleen tärkeälle asialle, voi järjestää tapahtuman tai mielenosoituksen. Vaikuttaminen on avoimen keskustelun synnyttämistä.

Itse olen pitänyt blogia alkuvuodesta lähtien ja tehnyt kokemustoimijan keikkaa vuodesta 2015. Olen luennoillani nähnyt, kuinka ihmisten silmät ovat auenneet erilaisuudelle. Teksteistäni olen saanut kiitosta yksityisviestein. Toivon, että omien tekemisteni kautta arkipäiväiset kohtaamiset muuttuisivat tasa-arvoisemmiksi

Politiikasta kiinnostavampaa?

Jotta nuoret kiinnostuisivat enemmän politiikasta, on siitä tehtävä ihmisläheisempää. Tällä tarkoitan helposti ymmärrettävää kieltä. Poliitikkojen tulisi kohdata ja kuunnella kansaa aiempaa paremmin esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa.

Ennen kaikkea heidän tulisi säilyttää uskottavuutensa nuorten silmissä pitämällä antamansa vaalilupaukset. Nykyään politiikka näyttäytyy hirvittävän epärehelliseltä ja työntää siksi ihmisiä luotaan.

Teksti: Pinja Eskola

Kuva: Milla Lähtevänoja

Kirjoittaja on bloggaaja, vammaisaktivisti ja kokemustoimija. Lue Pinjan blogia täältä.

“Nuorille liikkuminen omalta paikkakunnalta muualle on tärkeää. Ja kun sitä liikkumismahdollisuutta omasta kunnasta muihin kuntiin muulla kuin vanhemman kyydillä ei ole. Ei vanhemmatkaan aina jaksa/ei ole mahdollisuutta kuskata 20–50 kilometriää suuntaansa, eikä jokaisella nuorella ole mopoa millä itse pääsisi.”

Missä tahansa keskusteleekin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneiden nuorten kanssa, voi olla varma, että esiin nousee julkinen liikenne. Nuorten kulkeminen paikasta toiseen on julkisen liikenteen varassa, eikä se läheskään aina toimi. Suuret kaupungit ja maakuntakeskukset ovat tietysti oma lukunsa, sillä niissä pääsee pääsääntöisesti hyvin kouluun, harrastuksiin ja kavereiden luokse.

Liikenne maakunnan kasvukeskusten ulkopuolella takkuaa kuitenkin lähes poikkeuksetta. Olemme työssämme kiertäneet ja tavanneet maakuntien nuoria Satakunnasta, Etelä-Savosta, Pirkanmaalta, Kainuusta ja Keski-Suomesta. Keskustelutilaisuuksissa ja maakuntien nuorisovaltuustojen kokouksissa on tullut selväksi, että pieniltä paikkakunnilta ei pääse koulupäivien ulkopuolella maakuntakeskuksiin välttämättä millään kyydillä eikä arkipäivisinkään kovin usein. Maakunnan harvemmin asutusta nurkasta toiselle matkaaminenkin voi olla lähes mahdotonta, vähintääkin erittäin hankalaa. Myös lippujen hinnat voivat rajoittaa nuorten kulkemista.

Nuoret ovat esimerkiksi Keski-Suomessa ottaneet kantaa toimivan ja turvallisen julkisen liikenteen puolesta.  

“Hyvä julkinen liikenne mahdollistaisi nuorille monia uusia harrastustoimia sekä terveellisiä ja edistäviä virikkeitä, mutta toimimattomana se lukitsee nuoret asuinkuntiinsa tekemään mitä nyt pystyykään.”

Toimivassa julkisessa liikenteessä ei ole kyse ainoastaan nuorten mahdollisuudesta päästä kouluun tai tapaamaan kavereitaan vapaa-ajalla. Kyse on tasavertaisesta mahdollisuudesta osallistua yhteiskuntaan. Huonot liikenneyhteydet eristävät ja saattavat myös lannistaa. Harrastuksiin on vaikea päästä, joten miksi pyrkiä mukaan vaikkapa eri paikkakunnalla kokoontuvaan nuorten vaikuttamisryhmään?

Tuoreimman nuorisobarometrin mukaan noin 70 prosenttia nuorista on erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Ylen haastatteleman kulutustutkija Terhi-Anna Wilskan mukaan yhä harvempi nuori ajaa ajokortin ja yhä useampi suosii kävelyä, pyöräilyä tai joukkoliikennettä. Liikenteen päästöt muodostavat noin viidenneksen Suomen kasvihuonepäästöistä. Noin 90 prosenttia kotimaan liikenteen päästöistä syntyy tieliikenteessä, ja valtaosan niistä aiheuttaa henkilöautoliikenne.

“Jos julkinen liikenne saataisiin oikeasti hyvälle kannalle, niin ihmiset jotka tällä hetkellä käyttävät autoa voisivat myös muuttaa kulkemistottumuksiaan ja vaihtaa vihreämpään, sekä jopa mahdollisesti halvempaan, vaihtoehtoon.”

Huoli ilmastonmuutoksesta linkittyy siis julkisen liikenteen saatavuuteen. Voiko syrjäseudulla asuva nuori valita ympäristöystävällisen liikkumismuodon? Vai onko tällainen oman arjen vaikuttamisväylä täysin suljettu?

Huonosti toimiva julkinen liikenne rasittaa ympäristöä, rapauttaa hyvinvointia ja heikentää demokratiaa. Sen merkitys konkretisoituu erityisesti silloin, kun asiaa tarkastelee nuorten näkökulmasta. Heille bussi tai juna ei ole satunnainen vaihtoehto silloin, kun oma auto on huollossa tai kimppakyyti ei kulje. Nuoret tarvitsevat säännöllisiä, turvallisia ja luotettavia julkisen liikenteen palveluita. Ilman niitä nuorten elämänpiiri kaventuu ja mahdollisuus kouluttautua, verkostoitua, kehittyä ja vaikuttaa heikkenee.

“Myös kunnossapidon pitää olla hyvää. Raiteet pitää pitää siistinä ja tiet ajokunnossa, että se julkinen liikenne voi niissä ilman suurempia ongelmia toimia.”

Julkisen liikenteen rahoituksesta, suunnittelusta ja toiminnasta päättävät aikuiset. Heidän olisi syytä ajatella jokaisessa päätöksissä niitä, joiden liikkuminen on valtaosin joukkoliikenteen varassa. Nuorilla on kattava ja ajantasainen näkemys siitä, millaisia vaikutuksia esimerkiksi peruuntumisuhan alla olevalla bussivuorolla on omaan arkeen. Heitä olisi syytä kuunnella erityisen herkällä korvalla.

Suomen liikennepolitiikan suuntia linjataan parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. Mitä korkeammalle yhteiskunnallisessa päätöksenteossa mennään, sitä heikommin nuorten ääni yleensä kuuluu.

Toivoa sopii, että Säätytalolla kokoontuvat neuvottelijat muistavat myös liikennepolitiikkaa pohtiessa ne, joilla ei äänioikeutta vielä ole.

Jutun lainaukset ovat kommentteja maakunnallisissa vaikuttajaryhmissä olevilta nuorilta.

Projektikehittäjät Tarja Kovanen & Eeva Mäntylä

Nuorten maakunta -hanke